timoheinonen.fi

Eilisen illan Peruskoulun Tuntijakoseminaari eduskunnassa innosti teistäkin monen kommentoimaan asiaa ja laittamaan ajatuksianne tästä asiasta minulle. Kiitos niistä ja mielelläni kuulen vieläkin teidän kaikkien ajatuksia tästä suuresta remontista. On nimittäin varmastikin niin, että tässä asiassa on paljon erilaisia mielipiteitä ja hyviä ajatuksia jotka on nyt hyvä tuoda esille kun kokonaisuutta uudistetaan. Olen vakuuttunut siitä, että uudistus tulee olemaan joka tapauksessa suuri parannus nykyiseen. 2000-luvun alussahan peruskouluista vähennettiin kovalla kädellä valinnaisuutta ja myös taito- ja taideaineiden määrää ja tämä on osoittautunut yhdeksi suurimmaksi virheeksi muuten menestyksekkään peruskoulumme historiassa. Lisäksi samassa uudistuksessa silloin muutamien oppiaiden oppimäärät tulivat kertkaikkisen mahdottomiksi opetustuntien määrään verrattuna ja näitäkin täytyy nyt hieman korjailla.

Toisaalta mielenkiintoista on myös pohtia sitä mikä on peruskoulun tarkoitus 2000-luvun Suomessa ja maailmassa ja sitä kautta mm. millaista tietoa ja millaisia taitoja koulun tulisi lapsillemme ja nuorillemme tarjota. Pitääkö painopisteen olla taitopääomassa vai tietopääomassa. Ehkäpä itse olisin jo pikkuhiljaa kallistumassa vahvemmin taitojen puoleen. Toisaalta en aivan niin pitkälle ainakaan vielä olisi menossa kuin Tanskassa missä nyt mm. ylioppilaskokeissa saa käyttää tietokonetta ja internetiä. Eli tietoa siis löytyy näin ja kokeissa pitääkin osata taidot eli tiedonetsintä, sen käyttäminen vastuullisesti ja kriittisestikin jne. Tanskan uudistuksen tuloksia tulemme varmasti mielenkiinnolla seuraamaan. Aikamoiselta ainakin näin kylmiltään tuntuu.

Toisaalta minusta on nyt syytä miettiä sitäkin, että pitääkö eri oppiaineiden jakautua tavallisesti vain noin 45 minuutin kokonaisuuksiin koulussa. Ehkä järkevää olisi seurata yleisestikin monien koulujen esimerkkiä ja rakentaa koulupäivään muutamia pidempiä oppimis- ja tekemiskokonaisuuksia ja yksi pidempi välitunti ja reilusti aikaa maailman parhaalle kouluruualle. Pohtia voisi myös sitä että jos liikuntatunteja ja esimerkiksi ympäristötiedon tunteja voisikin tietyllä tavalla yhdistellä. Voisiko liikuntaa sisällyttää myös ympäristö- ja luonnontiedon tunneille tai matematiikan tunneille kertotaulusuunnistuksena tai jonakin muuna. Tai matematiikan tunnille hieman englannin opetus tai toisin päin. Tämä vaatisi oppimateriaalien tekijöiltä aivan uudenlaista ajattelumaailmaa. Mutta voisi kummasti eheyttää koulupäiviä ja tehdä niistä aitoja kokonaisuuksia nykyisen pirstaleisuuden sijaan.

Toisaalta tärkeää olisi pohtia myös sitä minkä pituisia koululaisten päivät ovat. Voisiko koulupäiviä pidentää hieman pienillekin. En itse lisäisi varsinaista tiedollista opetusta, mutta iltapäivään tunti liikuntaa, kuvataidetta tai musiikkia. Se voisi samalla olla yksi ratkaisu myös kasvavaan iltapäivähoidon tai -toiminnan tarpeeseen. Ja voisiko se myös lisätä kouluviihtyvyyttämme?

Sitten pitäisi varmasti pohtia tarkkaan myös sitä miksi kouluissamme edelleen on usein erilaisia kiusaamistapauksia. Miten voisimme saada suomalaisiin kouluihin vahvan nollatoleranssilinjan. Pitäisikö omaa luokkaa vahvistaa läpi koko 9-vuotisen peruskoulun ja tuoda näin yhteenkuuluvuutta enemmän peruskouluumme. Madaltaisiko se samalla ala- ja yläkoulun edelleen monessa paikassa aika vahvaa raja-aitaa jne.

Tässä joita hajatelmia siitä mitä nyt pitää pohtia ja mitä voisi ehkä tehdä. Mitä mieltä te olette. Niin ja erittäin suuri pohdinnanpaikka on myös opettajankoulutuksen mahdollinen uudistaminen. Vastaako se nyt tämän päivän tarpeisiin vai pitäisikö esimerkiksi sielläkin lisätä taito- ja taideaineiden opettamistaitoja tai ainakin erityisopetuksen osaamista. Näin varmasti on. Mutta keskustelu jatkuu ja myös Opetushallituksen kotisivuilla voi asiaa kommentoida. Tästä nettikeskusteluun: Opetushallituksen kansalaiskeskustelu peruskoulun tuntijakouudistuksesta.

Nyt kuitenkin ympäristövaliokuntaan ja sitten sivistysvaliokuntaan aloittamaan tänään erityisopetuksen uudistuksen käsittelyä. Mielenkiintoista siis.

.....

Päivän ehkäpä odotetuin ja hieman yllättäväkin uutinen oli se, että selvityshenkilöt Tuulikki Petäjäniemi ja Simo Pokki esittivät raportissaan päivähoidon hallinnon siirtoa sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalta opetusministeriön hallinnonalalle. Tätä olemme jo pitkään myös toivoneet ja esittäneetkin ja itseasiassa eilen viimeksi aiheesta puhuimme ja kirjoitinkin. Eli todellakin toivottu uutinen ja itse uskon, että tuolla hallintomuurin murtamisella saavutetaan nyt merkittäviä vaikutuksia nimenomaan tuon kasvunketjun yhtenäistämiseksi ja toisaalta myös päivähoidon kehittämiseksi varhaiskasvatuksen suuntaan.

Maamme korkea osaaminen perustuu laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja peruskoulutukseen ja niin kuin tällä viikolla olemme toitottaneet joka paikassa nimenomaan maksuttomaan koulutukseen. Ja nyt tämä esitetty hallintomuutos vahvistaa erinomaisesti tätä ketjua ja päivähoidon kasvatuksellista puolta varhaiskasvatuksessa hoivan rinnalla. On erittäinkin loogista, että nyt myös valtionhallinnossa edetään kehityksessä samaan suuntaan mihin valtaosassa kuntia on jo tehty. Lukuisat kunnathan ovat olleet tässä jo valovuoden valtiota esillä ja tehneet nämä hallintouudistukset omatoimisesti ja itsenäisesti, mutta nyt tämä esitys voisi uudistaa koko kentän.

On totta, että varhaiskasvatuksessa on tehty pitkään todellakin upeaa laatutyötä kunnissa ja nyt tuleva hallinnollinen yhdistyminen valtiontasolle tulee näkyä myös käytännön toiminnan kehittämisessä yhteistyössä opetustoimijoiden ja kasvatustoimijoiden kesken. Ja emme varmaan koskaan osaa riittävästi arvostaa ja kiittää korkeatasoista varhaiskasvatusjärjestelmäämme, jolla on merkittävä rooli erityisesti naisten työllistymisen kannalta ja niin kuin hyvin tietämme suomalainen hyvinvointiyhteiskunta voidaan pelastaa vain työtä tekemällä ja laadukas päivähoito on tähän yksi tae. On selvää, että päivähoidon tulee vastata tähän tarpeeseen myös tulevaisuudessa opetusministeriön hallinnonalalla.

Mutta haluan vielä jälleen kerran nostaa myös esille vanhan päivähoitolain uudistamistarpeen. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että meidän tulee nyt myös vihdoin uudistaa aivan erilaiseen maailmaan aikanaan luotu päivähoitolaki varhaiskasvatuslaiksi. Uuden lain tulee vastata lasten ja perheiden 2000-luvun tarpeisiin. Uudistettavaa siis riittää sivistyksen ja osaamisen sektorilla joka tasolla ja paljonhan olemme jo tehneetkin. Mutta työtä siis tullee riittämään.

Nyt siis jo päivä Helsingissä takana ja valiokuntien kuulemisten mm. sivistysvaliokunnan erityisopetuskuulemisen jälkeen täysistunto ja sitten jo ajelin harrastusten ja hieman töiden perään Mikkeliin. Täällä ajetaan rallin SM-kauden toinen kilpailuviikonloppu ja olen lupautunut hieman vanhoja selostajan taitoja virittelemään, mutta myös tapaamaan mm. muutamia henkilöitä liittyen ensi toukokuun tapahtumiin. Mielenkiintoisia kuvioita.

Suomi avasi mitalitilin Vancouverissa lopultakin. Hyvinkääläinen Peetu Piiroinen teki sen mitä odotimme ja nappasi Suomelle ensimmäisen mitalin. Lumilautailun Halfpipen eli lumikourukisan kullan vei USA:n Shaun White. Onnea siis ennen muuta Peetulle, mutta myös Hyvinkäälle. Nuorimieshän edustaa hyvinkääläistä Sputnik Snowboardersia. Jääkiekossa myös avausvoitto Leijonille, mutta sitä tämä turnaus vaatikin jos mielimme kaukalossa päästä pitkälle, mutta muuten ilta ja yö laihanlainen. Sprintissä Ainokaisa Saarinen ja Virpi Kuitunen eivät finaalipaikkoja saaneet ja miehissäkin kisa tyssäsi ennen loppuhuipennusta. No lajeja, matkoja ja kilpailuja on vielä jäljellä ja minä ainakin uskon edelleen, että ei tuo Piiroisen hopea jää ainokaiseksemme. Ei.

Mutta tänään jälleen kuitenkin työpäivä. Kohta eduskuntaa kohden jälleen ja sitten illalla kyselytunnin jälkeen järjestämme Kokoomuksen avoimen keskustelutilaisuuden peruskoulun tuntijakouudituksesta. Haluamme siis kuulla avoimesti ihmisten - vanhempien, koululaisten, opettajien ja kaikkien - mielipiteitä siihen millainen huomisen peruskoulun pitäisi olla. Mitkä oppiaineet tarvitsevat lisää tunteja? Onko jostain oppiaineesta varaa vaikkapa vähentääkin? Lisätäänkö kokonaistuntimäärää? Millaisia aihekokonaisuuksia koulun pitäisi tarjota? jne. Näistä aiheista siis tänään meillä seminaari Eduskunnassa ja on kiva saada isännöidä tällaista tilaisuutta ja toimia illan puheenjohtajana. Paikka siis eduskunnan Pikkuparlamentti ja tilaisuus alkaa kello 17 ja parisentuntia olemme varanneet aikaa esittelyille ja keskustelulle. Olette kaikki siis enemmän kuin tervetulleita mukaan.

Ohjelmassa semmassamme mm. opetusministeri Henna Virkkusen linjaukset tuntijaossta otsikolla: Tuntijaon kehittämisen suuntaviivat ja hänen jälkeensä oman puheenvuoron käyttää Opetushallituksen ylijohtaja Timo Lankinen joka kertoo hieman tuntijakotyöryhmän työskentelystä ja sen jälkeen kommenttipuheenvuoro työryhmältä itseltään Sivistysvaliokunnan puheenjohtajan Raija Vahasalon johdolla. Ja tämän jälkeen kokoomuslaiseen tapaan avointa keskustelua ja mielipiteiden vaihtoa.

Paikalle pääsee parhaiten kävellen Rautatieasemalta. Tila sijaitsee Eduskunnan uuden rakennuksen Arkadiankadun kulmauksessa.

Toivotan omasta ja Kokoomuksen Osaamisen- ja sivistyksen verkoston puolesta teidät kaikki lämpimästi tervetulleiksi mukaan.

Mutta nyt siis jo kello siinä asennossa, että eduskunta kutsuu. Tänään ympäristövaliokunnalla aloitamme ja päivällä myös mielenkiintoinen tapaaminen liittyen tulevaisuuden eduskuntavaaleihin. Nyt ei kyse omasta kampanjastani vaan muusta. Jääkööt se nyt vielä salaisuuden verhon taakse.


....

Päivä jälleen edennyt GMO-asioiden parissa ympäristövaliokunnassa. Erittäin mielenkiintoisia asiantuntijakuulemisia ja keskustelu tästä aiheesta toivottavasti jatkuu vilkkaana myös muualla. Asia ei ole aivan yksinkertainen. Ei ollenkaan.

....

Juuri kotiin illan sivistyspoliittisista jutuista. Kokoomuksen Osaamisen ja Sivistyksen verkosto OSSI järjesti tänään peruskoulun tuntijakoa koskevan seminaarin eduskunnan Pikkuparlamentissä ja sen jälkeen jatkoimme vielä keskustelua alustamassa olleiden opetusministeri Henna Virkkusen, Opetushallituksen pääjohtajan Timo Lankisen ja sivistysvaliokunnan puheenjohtajan Raija Vahasalon kanssa nelisin. Mutta siis tuo seminaari nyt ensimmäinen minun OSSI:n puheenjohtajakaudella ja täytyy todeta, että ainakin itse olen enemmän kuin tyytyväinen. Väkeä oli arki-iltanakin mukavasti paikalla kauempaakin ja itsekin mielenkiinnolla kuuntelin näitä tulevaisuuden linjauksia joita alustajat esittelivät ja myös sitä mitä osallistujat kertoivat. Todella laaja kokemus eri sektoreilta oli paikalla ja mielenkiintoisia ajatuksia niin itse tuntijaosta ja peruskoulun oppikokonaisuuksista, mutta myös yleisesti tiedosta, sen hallinnasta ja ihmisenä kasvamisesta.

Mielenkiintoista nyt kuulla millaisen esityksen työryhmä lopulta saa aikaan, mutta se on varma, että parempaan suuntaan mennään jokatapauksessa. Taito- ja taideaineet ajettiin alas demariopetusministerin johdolla 2000-luvun alussa ja samalla myös peruskoulun valinnaisuus vietiin minimiin. Nämä nyt ainakin korjataan, mutta toivottavasti paljon muutakin. Niin, että tulevaisuudessakin olemme PISA-tutkimuksissa vahva koulutusmaa ja sen varaan voimme rakentaa tulevaisuuden osaamista. Itse vielä näkisin tärkeäksi, että saisimme nyt tuon varhaiskasvatuksen myös osaksi tätä yhtenäistä kasvunketjua ja se minusta vaatisi hallinnollista siirtoa sosiaalitoimesta koulutoimen alaisuuteen. Tämän ratkaisunhan moni kunta on jo tehnytkin, mutta laintasolla tässä olisi järkeä edetä myös koko maassa.

Kyselytunnilla nostin vielä kertaalleen esille tuon täysin perättömän väitteen, jonka mukaan Suomeen suunniteltaisiin suomalaisille tai eurooppalaisille korkeakouluopiskelijoille lukukausimaksuja. Halusin vielä kertaalleen kuulla tuossakin salissa opetusministeriltä, että väite on perätön ja opetusministeriössä eikä muuallakaan tällaista esitystä olla valmistelemassa. Itse näen ehdottoman tärkeäksi, että opiskelu- ja kasvunketju tuolta varhaiskasvatuksesta, peruskoulun kautta aina korkeakouluihin asti on maksuton ja näin meidän kaikkia saavutettavissa taloudellisesta asemastamme välittämättä. Näin opetusministeri vakuutti ja saimme tuolle vääristelykohulle nyt lopultakin pisteen.

Mutta nyt siis päivä jälleen pulkassa. Erittäin antoisa päivä siis kaiken kaikkiaan ja mielenkiintoisia juttuja esillä myös eduskuntaryhmässämmekin. Niihin palaamme varmasti myöhemmin.

Mutta päivän ehdoton ykkösuutinen oli se, että nyt myös Ylessä poliittiset johtajanimitykset ovat historiaa. Ylen hallitus julkisti tänään upeasti täysin julkisuudelta sivussa valmistelleensa johtajavalinnan ja täytyy todeta, että Kari Neilimon johdolla hallitus teki erittäin hyvää työtä. Arvostan suuresti tuota, että valintaa ei enää politisoitu vaan ammattihallitus haki nyt suurelle mediatalolle ammattijohtajaa. Noin vuoden kestäneen valintaprosessin aikana käytiin tänään kerrotun mukaan läpi kymmeniä ehdokkaita ja päätyi lopulta kovan luokan ammattilaiseen Lauri Kiviseen. Kivisellä on erittäin pitkä ura johtajana takana mm. Nokiassa eli viestintäala on tuttu. Myös kansainvälinen osaaminen on kovaa luokkaa ja nyt ennen valintaansa Kivinen toimi Nokia Siemens Networksin yhteiskuntasuhdejohtaja.

Mutta erityisen tyytyväinen olin siihen, että nyt ensimmäistä kertaa poliitikot pidettiin valinnan ulkopuolella ja jopa koko prosessin ulkopuolella. Oli tänään hauska nähdä eduskunnassa miten toimitusjohtajan nimen julkitulo oli uutinen kaikille. Eli ei edes johtavat poliitikot saaneet tietää valintaa etukäteen ja myös Ylen poliitikkoja täynnä oleva hallintoneuvosto pidettiin sivussa valinnasta. Onneksi ja hyvä niin. Voi todeta, että aikamoinen on siis käytäntöjen muutos aiempaan. Muistammehan hyvin miten 2004 SDP junttasi ensin paikalle Jouni Backmania, joka silloin oli itse valitsemassa ja etsimässä uutta johtajaa. SDP:n kansanedustaja Jouni Backmanin valinnalle ei löytynyt tukea ja no kohuhan siitä nousi ja miestä oli pakko vaihtaa, mutta ei siihen aikaan puoluekirjaa. Näin ollen SDP nosti sitten paikalle sisäpiiristään Mikael Jungnerin, joka toimi aikanaan mm. Paavo Lipposen ja myös Backmanin erityisavustajana. Nyt haluttiin paikalle poliittisen jäsenkirjan sijaan valita aidosti ammattijohtaja ja noudattaa näin tarkkaan laki, joka siis määrää, että toimitusjohtajan valinnan nimenomaan Ylen hallituksen tehtäväksi.

Itse pidin kiistellyn Jungnerin työtä Ylen johdossa kohtuullisen hyvänä. Hänhän mm. nosti raskaasti tappiollisen Ylen kuiville ja kehitti taloa muutenkin kohtuullisen hyvällä otteella. Tosin ei Yle sellaiseen suuntaan kehittynyt mitä olisi tarvinnut. Siksi odotan nyt uudelta johtajalta paljon ja toivon, että taloa uskalletaan kehittää rohkeasti ja niin, että kehitys ei ole sama kuin pullataikinan nostattaminen.

Mutta Eduskunnassa tämä ammattijohtajan valinta otti osalle koville sillä päättyihän näin samalla vuosikymmenten demarijohtajien aikakausi puolueettoman Ylen johdossa. Hymyilytti tämän alkaneen vuoden trendi eli kiukuttelu.

Mutta minusta nyt kaikkein tärkeintä on, että poliittiset johtajavalintojen aika Ylessäkin on nyt taakse jäänyttä elämää. Myös valintaprosessista sivussa pidetty Ylen hallintoneuvoston puheenjohtaja Kimmo Sasi kiitteli samaa todeten, että "nyt poliittisella taustalla ei ole mitään merkitystä ja ammatillinen osaaminen ja kyvykkyys ovat ainoat ratkaisuperusteet".

Näin minusta pitää ollakin.

Kannatan entistä tarmokkaammin maksutonta opiskelua Suomessa nyt ja tulevaisuudessa. Ai miksikö. No siksi, että oppisimme mekaanisen lukemisen lisäksi myös aidon lukuataidon eli ymmärtämään myös luetun. Tähän lopputulokseen olen nimittäin tullut nettikeskusteluista ja jopa Hesarin tämän päivän uutisista. Luetunymmärtämisessä on suuria puutteita tai sitten kyse on täydellisen tahallisesta asioiden vääristelystä. Haluaisin uskoa, että kyse on luentunymmärtämisestä.

Mutta kyse on siis Koulutusvientityöryhmän esityksestä maamme koulutusvienninstrategiaksi. Jos nyt heti totean, että kyseinen työryhmä: EI ESITÄ LUKUKAUSIMAKSUJA EI SUOMALAISILLE EIKÄ MUILLEKAAN OPISKELIJOILLE.

Kyseinen työryhmä ei lisäksi sama kuin kokoomus eikä hallituskaan sekin on hyvä muistaa. Se on esitys, joka nyt tulee käsittelyyn.

Haluan korostaa, että me kokoomuksessa jos jotkut arvostamme osaamista ja sivistystä. Meillä ei ole mitään aikeita tai suunnitelmia ajaa lukukausimaksuja suomalaisille opiskelijoille ei nyt eikä myöskään ensi vaalikaudella. Tämä olkoot samalla myös vastaus omasta ja myös puolueemme puolesta opiskelijajärjestöjen kyselyihin kokoomuksen kannasta lukukausimaksuihin Suomessa. Olen saman viestin välittänyt myös medialle Osaamisen ja Sivistyksen verkostomme puheenjohtajan roolissa.

Jostain kumman syystä siis tämä koulutusvientityöryhmän ehdotus maamme koulutusvienninstrategiaksi on herättänyt huolta opiskelijajärjestöissä puolueiden aikeista tuoda lukukausimaksut korkeakouluopiskelijoille. Pelkojen hälventämiseksi halusin nyt heti terävöittää ja alleviivata, että tuo työryhmäkään ei ole esittänyt lukukausimaksujen käyttöönottoa ei suomalaisille eikä muillekaan opiskelijoille.

Meidän kokoomuslaisten tavoite on ehdottomasti halu turvata suomalaisen korkeakoulutuksen ja tutkimuksen laatu sekä parantaa opiskelijan edellytyksiä opiskella päätoimisesti. Tämän vuoksi toteutettiin myös yliopistojen pitkään toivoma yliopistolain uudistus, mutta myös esimerkiksi opiskelijaliikkeen aiheellinen vaatimus opiskelijoiden toimeentulon parantamisesta. Edellinen hallitus ei opintorahaa korottanut, mutta nykyinen hallitus sen teki. 15 vuoden odotuksen jälkeen. Meidän mielestä nimenomaan hyvät opiskelun edellytykset ja kansainvälisestikin arvostettu loppututkinto on paras tae opiskelijalle työmarkkinoille siirryttäessä ja siksi tämä on meille kunnia-asia.

Haluan korostaa vielä, että korkea osaaminen on maamme ehdoton kilpailuvaltti kansainvälisesti. Korkeakoulutus ei ole ilmaista, mutta se on meillä Suomessa maksutonta, koska yhteiskunnassa olemme tahtoneet tarjota jokaisen saataville korkeakoulutusta. Jotta hyvinvointiyhteiskunta voidaan rahoittaa ja pelastaa, tarvitaan työtä ja työlle tekijänsä. Tämän vuoksi on tärkeää, että päätoimiseen opiskeluun on edellytykset ja että korkeakoulutukseen hakeudutaan taipumusten ja lahjakkuuden perusteella, eikä perheen varallisuuteen tai koulutustaustan ohjaamana. Siksi sanomme EI myös suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden lukukausimaksuille nyt ja tulevaisuudessakin.

No tämä varmasti tuli nyt selväksi ja tästä eteenpäin voimme laittaa nuo lehtikirjoitukset, nettikirjoitukset ja Facebook-ryhmät vain politikoinnin piikkiin. Totuuspohjaa niille ei siis ole.

Kello nyt jo siis hieman yli 13 ja juuri vasta tänne tietokoneelle ja hyttiini ehdin. Aamulla aikainen herätys ja ajelu ruuhkien läpi Helsinkiin. Aamulla ympäristövaliokunnan kokous joka jälleen yksi osoitus tämän talon älyttömyyksistä. Valiokunta istui hiljaa 1h 45 minuuttia ja valiokuntaneuvokset siis kaksi lukivat meille ääneen Itämeri-selonteon mietintöluonnosta. Siis kuin alakoulussa konsanaan. Jos edellä kaipasin luentunymmärtämisen taitoa niin nyt täytyy sitten peräänkuuluttaa kansanedustajien sisälukutaitoa. Olisikohan tuonkin ajan voinut käyttää henkilökuntamme johonkin muuhun. Jokainen olisi voinut itse lukea kyseisen esityksen jne. Järjenkäyttö voisi olla sallittua.

Eli kannatan yhä vankemmin maksutonta varhaiskasvatusta, peruskoulua, toisenasteen koulutusta, mutta myös korkeakoulututkintoja. Nyt ja huomenna.

....

Mielenkiinnolla olen seuraillut tuota Facebookin-keskustelua. Nyt voisi todeta, että tämä vasemmiston nostattama kohu netissä ja erityisesti Facebookissa on ehkä meillä Suomessa ensimmäinen poliittinencase mikä on synnytetty nimenomaan sosiaalisessa mediassa, rakennettu valheiden ja vääristelyn varaan ja levitetty tehokkaasti eteenpäin. Juuri tällaiseen sosiaalinen media antaa mahdollisuuksia ja olen vakuuttunut, että seuraavien eduskuntavaalien alla FB tulee näyttelemään yhä suurempaa roolia. Tosin itse toivoisin, että täysin valheiden ja vääristelyn varaan ei sosiaalisen mediankaan toimintaa rakennettaisi, mutta ehdottomasti sitä pitää käyttää.

Tämä tapaus osoittaa nyt myös sen, että kokoomusministerit ovat vahvasti mukana sosiaalisessa mediassa. Opetusministeri Henna Virkkunen oikaisi omassa status-päivityksessään pian väärien uutisten ja huhujen levittämisen jälkeen, että "Henna Virkkunen tiedottaa verkkokeskustelijoille ja facebook-ryhmille: En ole esittänyt, (eikä kokoomus ole esittänyt) suomalaisopiskelijoille lukukausimaksuja. Enkä tule esittämään".

Mielenkiintoinen tapahtumasarja joka ei varmastikaan jää viimeiseksi. Some on täällä.

.....

Vasemmiston yhtenäisyys on edelleen kovalla koetuksella. Tänään SDP:n ja entinen pääministeri Paavo Lipponen haukkui omansa ja vasemmiston nykytilan. Lipponen arvosteli vasemmistopuolueiden linjaa eli halua unohtaa tausta "teollisuuden työväestön edustajina" ja lähteä juoksemaan punavihreän mössön perässä.

Jotain tuosta eripurasta ja linjattomuudesta kertoo myös se, että kun eilen SDP linjasi, että myös naiset pitää saada varusmiespalvelua vastaavan pakollisen palvelusvelvollisuuden piiriin niin tänään yksi puolueen puheenjohtajista Ilkka Kantola ampui idean alas. Isku on kova suoraan Heinäluoman kasvoihin, sillä eilen esille noussut ajatus oli osa SDP:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen jaoston Yhteistyövarainen turvallisuus -raporttia, jonka johdossa Heinäluoma istuu. Minusta Kantola on erittäin oikeassa toteessaan blogissaan että "nuorten miesten ikäluokan lisäksi naisikäluokka siirrettäisiin pois aktiivisesta työ- tai opiskeluelämästä päivärahan varaan. Työuran pidentämispyrkimyksille tällainen merkitsisi pahaa takaiskua."

Mielenkiintoisia heittoja joka laidalta vasenta reunaa. Kukakohan SDP:n häntää nyt heiluttaa vai heiluttaako häntä koiraa? vai miten se Kantola bloginsa oli otsikoinutkaan.

...

Iltapäivä tänään sitten tehokkaasti töiden parissa ja sitten ilta jo vuoden 2011 suunnitelmien kanssa. Mielenkiintoisia juttuja.

Aikainen aamu ja jälleen Helsinki kutsuu maakuntapäivän jälkeen. Eilen siis tosin pikaista Riihimäen visiittiä lukuunottamatta ihan kotikuntapäivä. Mutta nyt sitten taas kohti Helsinkiä ja työt odottavat siellä. Palailen aiheisiin täällä tänään. Ajattelin hieman nostaa keskusteluun myös ydinvoimaa. Palataan.

....

Tänään tuo valiokuntarumba meni todella mielenkiintoisten ja vaikeidenkin asioiden parissa. Ympäristössä ensin esillä GMO-tuotteiden tuonti Suomeen siis ei myyntiin vaan viljelyyn. Todella ongelmainen asia joka vaatii vielä paljon selvittelyä ja pohdintaa. Mielelläni tästä aiheesta kuulen myös teidän mielipiteitä ja ajatuksia. Täälläkin tulen aiheeseen vielä varmasti useammankin kerran palaamaan tässä lähiviikkoinakin. Sivistysvaliokunnassa sitten keskustelimme esityksistämme nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisemiseksi ja myös toimenpiteiksi putoamissa vaarassa olevien nuorten pelastamiseksi. Erittäin mielenkiintoinen keskustelut opetusministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön edustajien kanssa. Tämäkin työ jatkuu siis vielä ja annamme tästä myös oman lausuntomme tässä vaiheessa työtämme ja toimenpiteitä. Toisaalta tämä on sellainen työ ja tehtävä joka jatkuu varmasti pitkään ja saumattomana kokonaisuutena mitä sen pitäisi arjessakin olla.

Tuosta ydinvoimasta puhutaan nyt siis todella paljon ja syystäkin. Tulemme tekemään ratkaisut maamme energiakysymyksistä ja tulevaisuudesta vielä tässä kuluvan kevään aikana ja nyt on tärkeää käydä tätä avointa keskustelua siitä miten voimme jatkossa turvata maallemme hinnaltaan kilpailukyisen energian ja toisaalta tehdä maastamme myös energiatuotannon suhteen omavaraisen. Itse en ole vielä lukinnut kantaani sen suhteen, että tullaanko lupa antamaan yhdelle, kahdelle vai kolmelle hakeneista ydinvoimalahankkeista, mutta itse kannatan ydinenergiaa yhtenä energiatuottamismallina ja tullen äänestämään periaatteellisesti keväällä kyllä.

Tänään saimme aiheesta myös mielenkiintoista tietoa, kun TNS Gallupin tuorein selvitys meidän suomalaisten suhtautumisesta ydinvoimaan julkaistiin. Suomen Gallup on itseasiassa selvittänyt meidän aatoksia tähänkin asiaan aina jo vuodesta 1982 lähtien ja nyt näyttää siltä, että myönteisyys ydinvoimaa kohtaan on erityisen korkealla. Itseasiassa nyt jo lähes joka toinen meistä suhtautuu ydinvoimaan myönteisesti ja enää vain 17 prosenttia kielteisesti. Ero vastustajien ja kannattajien välillä ei ole koskaan tämän tutkimuksen historiassa ollut näin suuri ja tuossa parissakymmenessä vuodessa ydinvoimaan myönteisesti suhtautuvien osuus on noussut 21 prosenttiyksikköä ja kielteinen suhtautuminen vähentynyt 17 prosenttiyksikköä.

Merkillepantavaa nyt tehdyssä tuoreimmassa tutkimuksessa on sekin, että nyt tässä viime vuosien aikana erityisesti nuorten 15-24-vuotiaiden suhtautuminen ydinvoimaan on muuttunut erittäinkin myönteiseksi. Mielenkiintoisia tietoja meidän suomalaisten ajatuksista ja tunteista juuri nyt kun tämän arvokeskustelun aika on kohdallaan.

.....

Iltapäivän uutinen oli varmasti se, että SDP ilmoitti nyt virallisesti, että se ei tule hyväksymään NATO-jäsenyyttä seuraavalla hallituskaudella. Tämä siis samalla lopettaa keskustelun Natosta, sillä on varmasti yksiselitteisen selvää, että keskustelua ei kannata jatkaa jos yksi suurista puolueista sanoo asialle ei jo ilman keskustelua ja selvityksiäkin. Meidän linjahan asiassa on ollut selkeä ja johdomukainen, mutta sillä ei ole nyt merkitystä. Maamme ei tule liittymään Natoon ensi vaalikaudellaan ja siksi keskustelua ei ole syytä jatkaa. Tai eihän sitä edes ole maassamme avoimesti aloitettu ja voitu käydäkään. Minusta tosin maamme virallinen linja on ollut hyvä kannatettava ja itse pitäisin tällaisen mahdollisuuden myös tulevaisuudessa. turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko. Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteon mukaan maallamme ”on olemassa jatkossakin vahvoja perusteita harkita Suomen Nato jäsenyyttä”. SDP sanoutui siis irti tuosta perinteisestä ns. Nato-optiosta joka oli myös kirjattu jo puolueen ollessa edellisessä hallituksessa vastaavasti maamme linjaksi. Nato keskustelulle ei siis tässä maassa ole sijaa ja ei ulkopoliittiselle keskustelulle varmaan muutenkaan jos demarit hallitusvaltaan palaavat. Siltä tämä valitettavasti näyttää.

Jonkinlaisena vastineena tuolle demarit esittivät sitten samalla pakollista palvelusaikaa myös naisille nykyisen varusmiespalveluksen tapaan. Itse sanon tälle kyllä taasen ei.

Mutta nyt sitten jo taasen Lopella. Olipa mukava huomata, että kotiin ehti nyt jo juuri ja juuri valoisaan aikaan - sinisellä hetkellä. Kevät siis etenee hyvää vauhtia, mutta nautitaan tästä talvesta vielä hetki ja annetaan koululaisten ja lasten nauttia lumen riemuista ainakin tuon hiihtoloman yli. Kyllä me sitten kevääseen taas ehdin.

Vuodet vierii. Kiitos Teille kaikille onnitteluista. Mutta niinhän se on, että "Vuodet ovat täynnä elämää, eikä elämä täynnä vuosia".

Tänään maanantaipäivä mennee Lopella. Illalla pitäisi yrittää valtuustoon päästä, mutta muuten nyt päivä kotona.

.....

Haluan nostaa jälleen kerran täälläkin ikävämmän asian esille. Niistä ei saa vaieta ja niissä tulee vaatia toimia niin kauan kunnes ne toteutuvat. Kyse on siis väkivallasta.

"Perheväkivalta aiheuttaa lähes joka toinen viikko naisen kuoleman".

Lähisuhdeväkivalta on aihe joka on puhuttanut ja puhutellut viime aikoina paljon. Lähisuhdeväkivalta tai termeinä kuulemma myös parisuhdeväkivalta, perheväkivalta siis tarkoittaa kaikkea niin henkistä kuin fyysistäkin myös seksuaalista tai taloudellista väkivaltaa parisuhteissa, perheissä tai muissa lähisuhteissa. Usein keskusteluissa ja tapauksissa huomio kiinnittyy lapsiin ja naisiin kohdistuvaan väkivaltaan, mutta myös naisen väkivalta miestä kohtaan tai jopa lapsiaan kohtaan on tänä päivänä myös tuttu ilmiö. Tämä pitää tiedostaa vaikka yleisin muoto onkin julma miehen naiseen kohdistama väkivalta.

Lähisuhdeväkivalta on yleisempää kuin uskommekaan. Se on usein vaiettu ongelma. Selvitysten mukaan jopa 40% naisista on joutunut miehen väkivallan kohteeksi aikuiselämänsä aikana. Ja jopa nykyisen puolisonsa väkivaltaa on saanut kokea parisuhteessa elävistä naisista yli joka viides ja usein väkivalta on kohdistunut myös lapsiin. On arvioitu, että jopa yli 60 000 lasta on perheväkivallan kohteena.

Usein helpolla ajattelemme, että ei tämä ole meidän ongelma. Tai että nuo luvut tulevat siitä siitä kaupungista, kaupunginosasta tai väestönryhmästä. Tosiasia ei kuitenkaan ole näin. Lähisuhdeväkivalta ei ole vain yhden tai joidenkin väestönosien ongelma. Itseasiassa lähisuhdeväkivalta koskettaa monia perheitä taustoista riippumatta eli yhteiskunnallisesta asemasta, koulutustasosta, iästä ja varallisuudesta riippumatta. Tekijöinä on siis yhtä hyvin yritysjohtajia, esimiehiä, opettajia, työttömiä jne. Siis ulkoisesti hyvinkin tavallisten perheiden isiä, äitejä tai lapsiakin joskus.

On tärkeää muistaa, että lähisuhdeväkivalta on aina paheksuttavaa, mutta se on myös aina rikos. Raiskaus avioliitossa tuli rangaistavaksi vasta 1994 ja vuotta myöhemmin, vuonna 1995 pahoinpitely yksityiselläkin paikalla tuli virallisen syytteen alaiseksi rikokseksi. Siihen asti yhteiskunta ei voinut puuttua ongelmaan perheen sisällä - kodissa. Siihen asti jokainen tapaus vaati aina väkivallan uhrin omaa rikosilmoitusta. Siihen ei useinkaan ollut valmiutta - uuden pahemman väkivallan pellossa tai "luullun rakkauden" nimessä.

Mutta tänään siis perheväkivalta ei ole enää ns. yksityisasia. Syytteen voi nostaa uhrin lisäksi myös yleinen syyttäjä.

Yllättävän myöhään perheväkivaltaan on siis tartuttu edes näin. Annettu yhteiskunnallekin mahdollisuus auttaa. Mutta näistä vuosien 94 ja 95 uudistuksista huolimatta edelleen siis väkivallasta vaietaan ja erityisen arkaa on parisuhteissa tapahtuvista raiskauksista puhuminen - ilmoittaminen. Seksuaalisesta väkivallasta vaietaan.

On nimittäin niin, että tällaiset rikokset saadaan kitkettyä tai edes vähenemään vain sillä, että niistä puhutaan, niihin puututaan ja asenteita muutetaan. ja väkivaltaan puuttumalla voidaan antaa perheille turvallisempi arki. Tarvitaan myös kuntiin toimintamalli ongelmien tunnistamiseksi, mutta ennen muuta perheiden tukemiseksi eteenpäin. Avun täytyy löytyä helposti ja kaikki mahdollinen apu pitää tuoda lähelle.

Meidän naisjärjestömme - Kokoomusnaiset - nostivat tämän saman aiheen jo vuosi sitten esille vaatimalla mm. Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen riittävästi henkilöstöä, jotta väkivaltaa ennaltaehkäisevä työ saa tekijänsä. Ja esimerkiksi meidän opetusministerimme Henna Virkkunen vaati viime vuoden lopulla myös lievää pahoinpitelyä virallisen syytteen alaiseksi rikokseksi. Tällä hetkellähän lievä pahoinpitely on edelleen siis asianomistajarikos. Se tarkoittaa sitä, että syytettä ei nosteta ilman uhrin tekemää rikosilmoitusta.

"Vuonna 2007 perheväkivallan uhrina, puolisonsa käden kautta kuoli Suomessa 26 naista".

Mutta merkillepantavaa on myös se väkivalta minkä miehet kohtaavat parisuhteessa. Emme saa hyväksyä väkivaltaa on sen tekijä sitten nainen, mies tai aikuistuva lapsi. Viime syksyltä muistan miten kirjoitettiin siitä, että itseasiassa nuoret pojat joutuvat tyttöjä useammin väkivallan kohteeksi seurusteluvaiheessa. Laaja Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen -tutkimus 15-16-vuotiaden nuorten keskuudessa oli pohdituttavaa luettavaa. Miksi näin tapahtuu? Mistä tämä kertoo?

Itse toivon, että nyt vihdoin lähisuhdeväkivaltaan puututaan sen vaatimalla tavalla. Se vaatii meiltä jokaiselta rohkeutta ja halua korjata yhteiskuntaamme. Kenenkään ei pidä alistua väkivallan pelkoon.

Toinen tilaa ansaitseva asia on maamme oikeuskäytännöt seksuaalisissa hyväksikäytöissä ja raiskauksissa. On vaikea ymmärtää ja hyväksyä, että tällaisista rikoksista tuomitaa maassamme usein ehdolliseen vankeuteen. Järkyttävä oli yksi tuoreimmista julkisuuteen nousseista tapauksista joissa arkityössä vieläpä poliisina toimiva, ja poliisin virkamerkillä hädässä olleen nuoren houkutellut ja vakuuttanut mies juotti alkoholia ja sen jälkeen raiskasi 16-vuotiaan tytön kaksi kertaa. Käräjäoikeuden tuomio on 2 vuotta ehdollisena.

Ei näin voi olla. Nuoren tytön sisin on murhattu ja aikuinen - jopa sellaisessa ammatissa toimiva johon olemme tottuneet luottamaan - pääsee lähes rangaistuksitta.

On pöyristyttävää, että usein jopa törmää tällaisissa tapauksissa uhrin syyttelyyn.

Kyllä nyt oikeusministeri Tuija Braxin pitää tarttua tähän ongelmaan tai oikeastaan näihin edellä jälleen kerran esillenostamiini ongelmiin. Rangaistuskäytöntöjen tulee olla sellaisia, että me suomalaiset voimme ne yleisesti hyväksyä eikä niin, että lähes poikkeuksetta tunne on se, että rikollinen pääsi kuin kiraveräjästä kun lapsi, nuori tai nainen sai elinikäisen tuomion sisälleen.

On nimittäin totta myös se, että meillä raiskaustuomiot ovat vaihdelleet paljonkin eri puolilla maata. Mutta sen lisäksi maassamme annetut seksuaalirikosten tuomiot ovat lähes aina lievempiä kuin muualla Euroopassa.

Miettikääpä sitä, että tämä poliisiraiskaaja pääsi 2 vuoden ehdollisella rangaistuksella, kun samaan aikaan viime vuonna esimerkiksi tupakan salakuljetuksesta tuli monen vuoden linnatuomio viime vuonna.

Braxin siis tulee toimia jo tällä vaalikaudella ja uudistaa rangaistuskäytäntöjä meidän suomalaisten oikeustajuun paremmin sopiviksi. Lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista pitää saada kovemmat tuomiot.

Alaan Rosas, joka toimii Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa totesi, että Suomen tuomiot ovat eurooppalaisittain alhaisia ja, että "on kovin lapsellista kuvitella että rangaistustasolla ei olisi mitään vaikutusta ihmisten käyttäytymiseen, varsinkin väkivaltarikoksista annetaan usein edelleen ehdollisia tuomiota. Se on joillekin signaali, että eihän siitä mitään tullut".

Kumpi on mielestänne oikeammassa Ruotsi vai Suomi? Kun Brax itsekin totesi, että "Jos on sammunut eikä väkisin juotettu niin Ruotsissa se on automaattisesti raiskaus, meillä se menee astetta lievemmän kohtelun mukaan".

Brax siis itse tietää myös ongelman ja hänellä on mahdollisuus puuttua siihen vaikka jo huomenna. Minun tuen hän toimilleen tässä asiassa saa.

.....


Tänään päivä siis täällä kotinurkissa. Olen nyt yrittänyt hieman raivata tilaa varmuuden vuoksi tänne kodin lähelle ja tekikin hyvää. Odotamme edelleen. Mutta päivällä ehdin piipahtaa lenkillä myös koululla. Siellä tutut entiset työkaverit työntouhussa ja sama lämmin mukava henki luokissa. Jotenkin niin ihanaa mennä tuohon taloon vaikka nytkin jo moni oppilaista sellaisia, että eivät minua edes opettaja muista. Kiva koulu kertakaikkiaan. Kirkonkylän koululta sitten yläkoulun ja lukion puolelle. Lukiomme rehtori, muuten myös oma entinen opettajani Riihimäen Lukiosta, Ylösen Vilho, Ville, esitteli minulle Lujatalon väen kanssa uutta pian valmistuvaa B-kouluamme. Viime perjantaina siis talon harjannostajaiset ja ensi syyskuulle olemme sopineet viralliset vihkiäiset. Silloin Lopelle siis koulun toiveiden mukaan opetusministerimme Henna Virkkunen ja tänään sovimme myös niin, että Kirkonkylän koulukin päivään mahdutetaan ja jotain vielä Riihimäeltäkin. Mutta uusi talo siis valmistuu jo puolentoista kuukauden päästä ja upealta talo näyttikin. Opettajakunta on ollut aktiivisesti mukana talon suunnittelussa ja ansaitsevat kyllä kiitokset sitoutumisestaan projektiin ja jaksamisesta tämän vuoden ja jo monen vuoden ajan. Nyt kuitenkin maali jo häämöttää ja samalla päätökseen yli 15-vuotinen uudisrakentamis- ja saneerausurakka koulukeskuksemme alueella. Mutta nuo oheiset kuvat kertovat enemmän kuin nämä sanat ja täytyy todella toivoa, että saamme nyt uusien modernien tilojen myötä myös lukiomme uuteen nousukiitoon. Tänään tosin kuulin hieman huolestuttavia uutisia, että hakijoita ei olisi viime vuoden hyvän joukon tapaan, mutta en vielä itse halua sitä uskoa. Tänään rehtori mm. kertoi, että ensi viikolla ysiluokkalaiset pääsevät tutustumaan uuteen taloon ja itse ainakin haluan uskoa, että sen näkeminen avaa monen silmät oman lukiomme mahdollisuuksista. Kannustan vielä harkitsemaan.

Itse myös pohdin sitä, että voisimmeko heittää jonkin pienen kannustimen vielä kotilukion valitsijoille. Aikanaan lukiossamme oli ilmaiset oppikirjat. Se olisi yksivaihtoehto, mutta houkutin voisi olla myös esimerkiksi oma miniläppäri, koulukuljetus tai jotain vastaavaa. Tätäkin kannattaisi pohtia.

Sitten lounaalla mielenkiintoista keskustelua mm. maahanmuuttopolitiikastamme Riihimäellä. Vajaa kymmenen vuotta sitten Turkista Suomeen tullut ravintoloitsija tuli tervehtimään kun lounaalle ryhdyin ja olikin mitä mielenkiintoisin keskustelu. Kertoi opetelleensa heti suomenkielen. Päivääkää ei ole koskaan nostanut latiakaan avustuksia mistään. Ja joka päivä on elantonsa itselleen ja perheelleen ansainnut työtä tekemällä ja yrittämällä. Luonut myös työpaikkoja muille. Ja sitten usein niskassa rasismista huutelua ja kohtelua meiltä suomalaisilta. Ymmärrän tuollaisen tekijän harmistuksen ja ei voi kuin harmitella sitä miten me suomalaiset haluamme leimata kaikki joidenkin tapahtumien tai ääriesimerkkien valossa. Tottakai hänkin oli pahoillaan niistä esimerkeistä jotka ovat maatamme vieneet maahanmuuttokriittisempään suuntaan. Vihalle ei kuitenkaan saisi antaa tilaa. Eikö tuollainen mies ansaitsisi mieluumminkin kunnioitusta ja kiitosta.

Tuossa samassa keskustelussa esille myös muutamia mielenkiintoisia uusia ajatuksia Euroopasta mm. Tanskasta yrittäjyyden kehittämiseksi myös Suomessa ja katsotaan jos niiden parissa jotain saisimme myös aikaan.

Mitä tulee itse maahanmuuttopolitiikkaan. Itse edustan tässä keskustelussa maltillista linjaa. On esimerkkejä jotka vaativat perustellusti linjanmuutosta ja tiukennusta, mutta olen myös vakuuttunut, että rajojamme emme voi eikä pidäkään yrittää täydellisesti sulkea. Minusta maahanmuutosta ja sen kielteisistäkin puolista pitää voida keskustella. Keskustelu ei saa automaattisesti myöskään leimata asiallista keskustelijaa rasistiksi. Jos emme pysty puhumaan maahanmuutosta ja myös sen ongelmista avoimesti tai tuo keskustelu tyrehdytetään rasistisena niin pahaan pelkään, että tämä vain pahentaa maahanmuuttovihamielisyyttä.

Itse olen lisäksi sitä mieltä, että tarvitsemme tämän taantuman jälkeen ja jo nytkin maahanmuuttajia työvoimaksi. Mutta sen lisäksi meidän tulee kantaa myös vastuumme kotimaissaan vainotuista ihmisistä. On tärkeää nyt muistaa tässä maahanmuuttokeskustelussa se, että maahanmuutolla on monenlaisia puolia ja vastakkainasetteluun tai sotkemiseen ei ole varaa. Mutta täysin selvää pitää olla, että suomalaisessa yhteiskunnassa emme saa vähääkään hyväksyä rasismia. Rasismin ja muukalaisvihan kaikkien ilmentymismuotojen osalta viranomaistoiminnassa ja koko yhteiskunnassa tulee sitoutua nollatoleranssiin. Se pitää pystyä kitkemään pois kouluista, kaduilta ja arjesta.

Mutta maamme tarvitsee myös nyt realistista turvapaikkapolitiikkaa. Tarvitsemme nopeampaa hakemusten käsittelyä, mutta myös tarkennuksia mm. rahanjakoon ja esimerkiksi ikätestaaminen olisi syytä kirjatta lakiin. Resursseja ei pidä hukata. Toimeentulotuki Suomessa on esimerkiksi moninkertainen Saksaan verrattuna. Tärkeää olisi, että maamme turvapaikkapolitiikka olisi yhdenmukaista muiden Pohjoismaiden erityisesti Ruotsin kanssa.

Tähän aiheeseen varmasti palaamme vielä useasti, mutta minä toivon, että asiallisesti ja rehellisesti. Vastuumme kantaen.

.....

Mutta nyt siis jo myös valtuuston kokous takana. Oma valtuustoryhmämme piti tänään tavan mukaan laajennutun kokouksen missä kävimme illan aiheet vielä läpi. Eniten keskustelua aiheutti vanhan Sajaniemen koulun myyminen. Valtuustoryhmässämme päätimme, että asia vaatisi vielä lisäselvittelyä ja olisimme halunneet siirtää asian valmisteluun yhdessä mm. muiden rakennusten myynnin kanssa. Myyntiin on mahdollisesti tulossa myös muita vastaavia kiinteistöjä ja olisi ollut järkevää valmistella ne yhdessä ja käydä sitten keskustelu yhtaikaa ja tehdä päätöksen samalla kertaa. Valtuutetuistamme Tiina Seppälä tätä Anniina Nummelinin kannattamana myös esitti, mutta harmiksemme kokouksessa tuli myös pöydällepano esitys ja se vain siirsi asian sinällään seuraavaan valtuustoon. Tuo yhteisvalmisteluajattelu jäi nyt puuttumaan. Pöydällepano esitys siis keskeytti asian keskustelun ja siirsi sen nyt seuraavaan valtuustoon. Katsotaan miten se sitten siellä jatkuu.

Valtuustoryhmämme teki myös aloitteen Länsi-Lopen päivähoidon ja varhaiskasvatuksen turvaamiseksi. Aikanaan kun kävimme keskustelua Länsi-Lopen koulun perustamisesta niin yksi tärkeä ja keskeinen tavoite oli saada näin aikaan vahva kasvatuksen kokonaisuus tuolle alueelle. Eli niin, että pystyisimme turvaamaan samassa pisteessä päivähoidon, esiopetuksen, peruskoulun alaluokat sekä koululaisten iltapäivätoiminnan. Nyt näyttää kuitenkin, että tuo kasvunketju ei olisi toteutumassa ja päivähoidon paikat osoitettaisiinkin kirkonkylälle tai muihin taajamiin. Valtuustoryhmämme haluaa, että nyt vielä selvitetään voitaisiinko Länsi-Lopen Koululle saada tilat myös ryhmäpäivähoidolle ja samalla haluamme selvitettävän löytyisikö Länsi-Lopelta tällaiselle palvelulle riittävää käyttöä. Itse toivon, että näin olisi sillä monelle perheelle tulisi varsin erikoisia työmatkoja kun Vojakkalasta, Räyskälästä tai Topenolta pitäisi ensin tuoda lapset päivähoitoon esimerkiksi Kirkonkylälle ja sitten suunnattaisiin töihin Forssaan, Tammelaan tai Hämeenlinnaan. Tämä asia on nyt syytä vielä kertaalleen käydä läpi ja katsoa voisiko tässä olla löydettävissä esittämmekin mallitoimia. Kiitokset tästä aloitteesta kuuluvat Seppälän Tiinalle. Ja siis allekirjoittajina hänen lisäkseen koko kokoomuslainen valtuustoryhmä.

Muuten illan kokous läpi kutakuinkin pohjaesitysten mukaan. Itseasiassa Tiina myös toisessa asiassa valppaana mm. Koukun Karin ja Rautiaisen Marianna kanssa kun käsittelyssä oli esitys nuorison kuulemisesta erilaisissa tilanteissa. Seppälän esityksestä nuorten ja lasten kuulemisvelvoite kirjattiin nyt Lopen kunnan toimintaohjeisiin tiukassa "nuorten mielipide pitää kysyä" -muodossa Nuorisolain hengen mukaan. Hyvä tarkennus ja tämän toteutumista nyt syytä seurata. Yksi hyvä seuraaja ja lasten ja nuorten edunvalvoja tässä on aktiivinen nuorisovaltuustomme Essi Tuomenojan johdolla. Ja lupaan minäkin tässä valppaana olla.

Kokouksen toinen valtuustoaloite koski Kantatie 54:n turvallisuutta. Kari Koukku esitti aloitteessa tien perusparantamista ja mm. muutamien vaarallisten risteysten varustamista kääntymiskaistoin. Hyvä, että tätä asiaa pidetään esillä eri paikoissa ja viestiä menee niin alueemme kunnanvaltuustoista kuin myös viime viikon tapaan maakuntavaltuutettujen toimesta kuin myös meidän kansanedustajien toimesta eteenpäin. Kun ääni kuuluu niin asiakin muistetaan. Painetta vain lisää.

Mutta nyt siis jo syntymäpäiväkahvit sukulaisten ja nyt vain yhden kummilapsen kanssa nautittu. Kello jo yli yhdeksän ja jos nyt sitten vaikka hetki Vancouveria.