timoheinonen.fi

Tänään piipahtamaan Helsingissä. Postia hieman hakemaan ja tekemään päätös Hämeen Kokoomuksen uudesta toiminnanjohtajasta ja lupasin jo kuukausia sitten tavata myös Hämeenlinnan ysiluokkalaisia tänään eli hoidetaan ne samalla visiitillä. Sitten paluu takaisin Lopelle ja isyysloman pariin vielä muutamaksi päiväksi tässä välissä. Ensi viikolla tarkoitus sitten palata sorvin ääreen täydellä teholla ja pidetään sitten loppu isyysloma hieman myöhemmin. Mutta nyt Helsinkiä kohden pikavisiitille.

.....

Päivä edennyt mukavasti. Aamusta valitsimme Hämeeseen uudeen kokoomuksen toiminnanjohtajan. Pitkän uran Espoon Kokoomuksessa tehnyt Mika Airinen siirtyy nyt meille aloittaa tässä kevään edetessä tähtäimenä tietenkin jo tiukasti vuoden 2011 eduskuntavaalit. Olen erittäin tyytyväinen, että löysimme pian uuden toiminnanjohtajan "taloomme" ja vahva yksimielinen tuki valinnalle niin piirihallituksessamme kuin tänään myös puoluehallituksessa antaa erinomaisen aloituksen vaativaan työhön.

Hieman ihmeissäni olen seurannut viime päivien keskustelua miten keskusta on nyt kaatamassa jo kaikkien puolueiden jopa SDP:n kanssa sovitun perustuslakiuudistuksen. Allekirjoitettu Taxellin työryhmän esitys ei olekaa tavanomaiseen tapaan sopimus vaan keskusta nyt haluaa avata pitkän ja perusteellisen komiteatyön ja pahaa pelkään, että koko uudistus kaatuu nyt. Taxellin työryhmä pääsi kohtuulliseen kompromissiin jossa oikeastaan neuvottelutuloksen tapaan jokainen puolue joutui joustamaan ja taipumaan ja nyt tuo neuvottelutulos näyttää kaatuvan. Se on sinänsä harmillista sillä perustuslain uudistaminen vaatii juuri tällaista laajaa yhteistä kompromissisopimusta jossa nyt siis mukana niin keskusta, kokoomus kuin SDP:kin. Nyt olisi juuri oikea aika korjata nuo muutamat valuviat mitä edelliseen isompaan perustuslakiuudistukseen jäi, sillä jos nyt uudistusta ei viedä eteenpäin niin käytännössä seuraava mahdollisuus palata asiaan on vasta vuosien päästä uuden presidentin valtakauden tai jopa kausien loppupuolella. Luonnollisesti niin, että istuvan presidentin aikana ei perustuslakia ei rukata niin kuin nytkin on haluttu toimia. Nyt suunniteltu uudistushan ei koskisi millään tavalla presidentti Halosen työtä. Se on hyvä nyt myös muistaa.

Mutta toivotaan, että keskusta ei nyt koko uudistusta tuhoa. Sopimuksen rikkominen avaisi koko työn uudestaan ja esille nousisi kaikki muutkin kompromissiratkaisut ja se olisi tämän uudistuksen tuho. Ehkä isoin tarve on se, että perustuslakiin pitää saada kirjattua jo perusperiaatteiden mukaisesti mallit miten erilaiset päätöksenteot ja niissä mahdollisesti ilmenevät ristiriitatilanteet ratkaistaan. Toivotaan, että sopimusta kunnioitetaan tässäkin asiassa kaikissa kolmessa suuressa puolueessa.

Nyt vielä tapaamaan nuo yläkoululaiset Hämeenlinnasta ja sitten takaisin kotiin. Odotankin jo.

.....

Päivän hyvä uutinen oli se, että keskusta palasi Taxellin työryhmän perustuslakityöryhmän sopimuksen taakse ja näin asia saadaan alkuperäisen sopimuksen mukaan etenemään. Ns. kriisinhallintakiista on siis nyt loppuunkäsitelty ja alkuperäisen sopimuksen mukaan eduskunnan kanta on ratkaiseva jos yhteisymmärrystä asioissa ei muuten löytyisi. Itse en usko, että tällaisia tilanteita syntyy mutta on on perustuslain kannalta tärkeää, että erilaisiin epätodennäköisiinkin tilanteisiin löytyy sieltä ratkaisu. Nykyinenhän malli on jo lähtenyt tästä laajasta yhteisymmärryksestä, että mm. kriisinhallintajoukkojen lähettämisessä on aina niin presidentin kuin hallituksen ja eduskunnakin tuki takana. Niin kuin nyt Afganistan-päätöksessäkin presidentti Halonen oli ratkaisevassa roolissa.

Mutta siis tämä nyt perustuslakiin korjattava kohta ja muotoilu eduskunnan käytöstä mahdollisissa kiistatilanteissa tuli itseasiassa sopimukseen vasta varsin loppumetreillä ja hyvä niin.

Tänään saimme myös odotetun ratkaisun, että epäonnistuneeksi osoittautunutta ns. Yle-maksua tai mediaveroa ei nyt viedä eteenpäin. Viestintäministeri Suvi Linden ilmoitti, että hän ei tule esittämään suurta vastusta kohdannutta mediamaksua. Keskustalaisen Mika Lintilän työryhmän esittämä mediamaksu osoittautui heikoksi nimenomaan sen suhteen, että se ei ottanut millään tavalla huomioon kotitalouksien erilaisia tilanteita. Ei siis ihmisten ja perheiden tulotasoa ja varallisuutta, erilaisia elämäntilanteita opiskelijana, työttömänä, eläkeläisen, mutta ei myöskään perheen kokoa eikä muutakaan. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä yritti vielä korjata tätä ja etsiä tähän ongelmaan ratkaisua, mutta sitä ei löytynyt eikä näin siis mediamaksua, joka olisi kaikella tavalla sosiaalisesti oikeudenmukainen.

Ehkä toinen yhtä iso syy hankkeen kaatumiseen oli se, että hallinnon uudistamiseen ei löytynyt laajaa yhteisymmärrystä. Lähinnä SDP jäi vastustamaan uudistusta ja tällaisissa asioissa ei ole järkeä eikä tapaakaan edetä ilman laajaa yhteisymmärrystä. Me olisimme halunneet Yleen kunnollisen ulkopuolisen viestinnän julkisen palvelun neuvoston seuraamaan Ylen toimintaa ja nimenomaan sen julkisenpalvelun tehtävän toteuttamista. Tämä on ensiarvoisen tärkeää, että yleinen hyväksyntä Yleä ja sen rahoitusta kohtaan voi toteutua ja toisaalta myös arvostelu kilpailusta muiden medioiden kanssa laantuisi ja toiminta olisi läpinäkyvää ja myös mainosrahoitteiden median kritiikin kestävää. Tai sellaista, että kritiikkiin ei olisi edes aihetta.

Linden kertoi, että SDP:n Eero Heinäluomalta ei asialle tukea löytynyt hallituksen linjaamalla tavalla ja siksi asia eteenpäin vieminen oli tavan mukaan syytä pysäyttää. Linden totesi minusta aivan oikein, että kun kyse on Ylestä niin, "viestintäpolitiikan näkökulmasta hänen olisi mahdotonta viedä eteenpäin uudistusta, joka ei edistä moniarvoista viestintää".

Eli summasummarum tämä Suvi Lindenin päätös laittaa nyt pisteen mediamaksulle. Mediamaksua ei siis tule vaan Ylen rahoitus säilyy nykyisellään ns. tv-lupamaksuna ja sitä maksavat siis ainostaan tv:n käyttäjät. Ylen rahoitus on siis näin turvattu ja tällä voidaan edetä ainakin jonkin aikaa. Linden myös samalla antoi jo avauksia uudellekin valmistelulle toteamalla, että hänen mielestä ns. budjettirahoitteisuus olisi paras malli Ylen tulevaisuuden rahoittamiseen. Olen täysin samaa mieltä, että näin on paras edetä. Budjettirahoitus on varmasti sosiaalisesti oikeudenmukaisin ratkaisu, mutta sekään ei poista sitä tosiasiaa, että pullataikinaakaan ei saa nostattaa loputtomiin. Nyt on aika keskustella tästä.

Eli kiitos tästä hyvästä päätöksestä viestintäministeri Suvi Lindenille. Ei siis toimimattomalle ja "epäreilulle" Ylemaksulle, mediamaksulle.

....

Mutta nyt siis kotona ja puuhaa piisaa. Palataan huomenna muutamiin aiheisiin.

Erikoinen 35-vuotta vanha suunnittelun kukkanen Aurajoen ylittävä Myllysilta nosti esille maamme katastrofaalisen siltatilanteen. Erikoinen ilman minkäänlaisia välitukia rakennettu Myllysilta on aiheuttanut ongelmia jo heti valmistumisensa aikaan 1975 ja sen jälkeenkin, mutta nyt näyttää, että silta on tulossa tiensä päähän. Se on vajonut pahasti puolisentoista metriä keskeltä kohti jääpeitteistä Aurajokea ja nyt enää on päätettävä koska silta puretaan vai mitä tehdään. Itse pidän 35 vuoden siltaikää kyllä varsin lyhyenä ja uskoisin, että sillat ostetaan hieman pidemmälle käyttöajalle ja siksi varmasti keskustelu sillan suunnitelleen yrityksen Paloheimo & Ollilan kanssakin jatkuu. Kun nyt vain ajattelee millaisia siltoja Eurooppa esimerkiksi Tonava on onkaan täynnä? Eikä niitäkään vaihdeta 35 vuoden väliajoin. No se on oma asiansa.

Mutta tämä tapaus nostaa nyt huolestuttavalla tavalla esillä maamme heikon siltatilanteen. Maassamme on Tiehallinnon mukaan 208 erittäin huonokuntoista siltaa ja Aamulehti kertoi, että huonokuntoisia on yli 700. Raskaliikenne kärsii jo tästä ongelmasta ja näyttää siltä, että pian myös muu liikenne. Silloistahan suuri osa on rakennettu juuri samoihin aikoihin Turun nyt romahtavan sillan kanssa eli 70-luvulla ja edelliselläkin vuosikymmenellä. Peruskorjausikä alkaa olla siis täynnä, mutta ei todellakaan vielä siltojen käyttöikä siis.

Asiaa on syytä nyt nostaa esille liikenneministeri Anu Vehviläiselle ja toimeen on ryhdyttävä ennen kuin jotain sattuu. Tuossa Turunkin tilanteessa olisi voinut olla muunlainenkin lopputulos pahimmillaan.

....

Olen tyytyväinen, että vastuullisia työntekijöitä ja työnantajia löytyy näinä vaikeina aikoina. Tuorein tieto kerttoo, että yliopistot ovat päässeet sopuneen työehdoistaan ja lakkoja ei uudistuvissa yliopistoissamme siis nähdä. Kahden vuoden mittainen sopimus tuo tänä vuonna 0,98% palkankorotuksen sekä 0,4% yleiskorotuksen. Lisäksi vielä palkkausjärjestelmän kehittämiseen ohjataan järjestelyeränä 0,58% ja vielä marraskuussa palkkoihin tulee 5,5% kertaerä. Taloustilanteen takia ensi vuoden korotukset sitten neuvotellaan ensi vuoden alussa ja minusta tämä on oikea ja vastuullinen linja juuri nyt. Tämä hieno uutinen yliopistoistamme ja työ korkean osaamisen takaamiseksi ja turvaamiseksi ja myös yliopistojen uudistaminen heidän omien toiveidensa pohjalta voi jatkua.

Neuvottelut AKT:n ahtaajien lakosta jatkuu myös tänään ja toivotaan, että sieltäkin saisimme nyt hyviä uutisia. Tunnelmat alkavat kiristyä jo monessa paikassa ja ymmärrän sen hyvin, kun tämä lakko vie leivän moneltakin muultakin työntekijältä vaikka apua tästä ei heille ole mitään on sitten sopimus millainen tahansa. Siksi AKT:n vetoamus solidaarisuudesta on vaikeasti ymmärrettävä. Lakko haittaa kovalla kädellä monia teollisuuden palkansaajia ja pelko on se, että haitta ei jää lyhyeksi ja väliaikaiseksi vaan pahimmillaan työpaikat hukkuvat kokonaan Suomesta. Joka päivä olemme saaneet uutisia, että AKT:n ahtaajien lakko laittaa polvillee myös mm. paperitehtaita ja tämä tarkoittaa myös sitä, että palkanmaksu kyseisille täysin syyttömille ja tämän kiistan ulkopuolella oleville työntekijöillekin loppuu. Sitä ei toivoisi kenellekään. Toivotaan, että satamalakon osapuolet niin työnantajat kuin työntekijätkin löytävät nyt yhteisen sävelen ja sovun. Se on kaikkien etu. Toivotaan, että tänään.


.....

Keskustelu myös Yle-maksusta jatkuu. Keskustalaisen Mika Lintilän työryhmän esittämänä Yle-maksukaan ei enää näytä riittävän vaan nyt esille on nostettu entistä suurempia jo lähes 200 euron Yle-veroa. Itse ennustin kuunnellesani Yle-keskustelua eduskunnassa ja sitä toiveiden tynnyrien määrää, että jos kaikki kansanedustajien toiveet toteutetaan niin maksun tullee olemaan noin 300 euroa ja olen edelleen sitä mieltä. Kun tekniikka menee eteenpäin ja mm. tavalliset tv-vastaanottimetkin näyttävät jo nettiä ja mm. Areena, Youtube ja Katsomo-palveluita niin voi aiheellisesti kysyä, että eikö silloinkaan mistään voisi tinkiä? Tänään viestintäministeri sanoi, että "YLEn ei tarvitse luopua mistään toiminnastaa". Ei tarvitsekaan jos piikki Yle-veron suuruudelle on avoin ja toiminta katsotaan ns. julkisenpalvelun tehtäväksi kaikilta osin eikä sen nähdä vääristävän pakkomaksulla hoidettuna kilpailua tai olevan epäoikeudenmukainen esimerkiksi heille jotka eivät Ylen palveluita juuri nimeksikään käytä. Kukaan minuunkaan yhteyttä ottanut - ja teitä on paljon - ei ole vastustanut sitä, että meidän ei pitäisi yhteisvastuullisesti kantaa huolta mm. viittomakielisestä ohjelmistosta tai vastaaavasta. Tätä tarkoittaisi juuri uutisten, suomalaisen draaman ym. kulttuuritarjonnan ja ajankohtaisohjelmiston tekeminen ja myös tietyn urheilun tarjoaminen, mutta muu osa mm. Sopranos- ja Mullanalla -sarjat miljoonasopimuksineen voisi miettiä uudestaan? Vai eikö?

Tai voi sitäkin miettiä, että onko Ylen tehtävä ja yleensäkään tarpeen ostaa mainosaikaa itselleen elokuvateattereista. Kuulin, että nyt pyörii mainoksia missä Yle mainostaa omia ohjelmiaan. Kuulemma kyseessä juuri nuo samat HBO:n suosikkisarjat jotka Yle osti kovalla rahalla Neloselta itselleen. Eli pelkkä kallis lisenssimaksu ei riitäkään. Ylellä ohjelmat eivät siis löydä katselijoita, vai onko toisinpäin, ilman Ylen mainoskampanjoita leffateattereissa. Siihen taas hukkui monen tv-lupamaksut.

....

Tänään päivä isyysloman tapaan täällä kotinurkissa. Ääni tuolta jo kutsuukin.

....

Tänään kävimme ensimmäistä kertaa sitten piipahtamassa tämän kaiken jälkeen entisellä omalla koulullani. Tuttua väkeä siellä talvipuuhissa ja aina yhtä lämmin tunnelma niin luokissa kuin opehuoneessakin. Oli kiva jälleen nähdä ja varmaan myös näyttäytyä. Muuten päivä tänään rennosti nautiskellen. Juuri Riihimäeltä sairaalareissulta kotiin ja nyt vapaailta. Sellaisia näinä viikkoina pitääkin olla.

Päivään ei lakkorintamalta odotettua hyvää uutista. Sen sijaan muilta aloilta niitä tulee ja halu katsoa rauhassa nousuun näyttää olevan aika vahvassa. Hyvä niin. Sen sijaan päivän parhaat hymyt antoi jälleen SDP:n Jutta Urpilaisen vertaus missä hän vertaa öljyllä rikastunutta Norjaa meidän kotimaahan. Tätä Urpilainen on viljellyt pitkään ja monessa paikassa. Katsotaan koska joku vinkkaa hänelle, että maailmassa on vielä Norjaakin paremmin pärjääviä öljymaita. Saa vieläkin paremman kontrastin. On myös lapsellista verrata maidemme urheilumenestystä elvytyksen laatuun. Urpilainen vaati samalla jälleen veronkorotuksia ja lisäelvytystä vaikka maamme jo nytkin velkaantuu kovaa vauhtia. Veronkorotukset sen sijaan tappaisivat väärin ajoitettuina ja hätiköityinä orastavan kasvun jota kohdellaan jo nyt muutenkin turhan kovakouraisesti. Tässä pitää nyt olla malttia.

Tänään Helsingin Sanomat soitti ja kyseli ydinvoimakantoja. Itse totesin, että on mahdoton ottaa kantaa ennen kuin saamme tuon laajan esityksen käyttöömme. Minusta ydinvoimankin lisärakentamisen tulee perustua tarpeeseen ja jos tämä osoittaa, että kohtuuhintaisen perusenergian takaaminen tulevinankin vuosikymmeninä lisäydinvoimaa uusiutuvan energian rinnalla tarvitsee niin olen valmis äänestämään kolmenkin luvan puolesta. Kyse kuitenkin pitkälle tähtäävistä ratkaisuista joilla turvataan maamme kilpailukykyä tulevaisuuteen. Aiheesta paljonkin täällä blogissani viimeisen vuoden aikana. Mm. perusteluja sille miksi lisäydinvoimaa tarvitaan, miksi siihen kannattaa panostaa ja tarjoaako tuulimyllyt aidon ja varteenotettavan vaihtoehdon sille.

Mutta nyt nautin tästä illasta.

Satamalakon neuvottelut jatkuvat tänään ja toivotaan, että työantajat ja työntekijät löytävät toisensa ja näkevät tämän vaikean tilanteen yli. Yli viikon venyessään lakon vaikutukset olisivat erittäinkin kohtalokkaita ja osittain jopa pysyviä ja se ei olisi kummankaan osapuolen etu. Eilen mm. Konecranesin toimitusjohtaja Pekka Lundmark totesi, että yhtiö pohtii jo nyt näiden haittojen ja ongelmien takia tuotantonsa siirtämistä ulkomaille. Syynä siis satamalakko. Lundmark totesi, että "jokainen lakkopäivä lisää on naula Suomessa tapahtuvan tuotannon arkkuun" ja että esimerkiksi Konecranesin asiakkaat eivät voi odottaa yli lakon. Joustoa ei toimitusajoissa tunneta ja asennukset on usein sovittu jopa tuntien tarkkuudella. Hän totesi, että aikatauluista on pidettävä kiinni vaikka sitten siirtämällä tuontanto pois Suomesta, jos ei muu auta. Mutta toivotaan, että tänään satamalakko saadaan päätökseen ja normaalitilanne palautumaan. Toinen pohdinnan paikka on sitten se miten pysyviä luotettavuushaittoja jo tämä on maallemme tehnyt. Lundmark totesi myös, että jatkossa esimerkiksi Konecranes tulee investoimaan vain sinne missä tavaroiden kuljetus toimii. Tämä tietäisi työpaikkojen katoa Suomesta.

Samaan aikaan Suomen Satamaliiton toimitusjohtaja Markku Mylly pelkää, että kuljetusliikenne siirtyy pysyvästi pois Suomesta. Tämä ns. transitoliikenne vastaa jopa 10 prosenttia koko tavaraliikenteemme voluumista ja lakon pitkittyessä nykyiset hyvät ja käytetyt reitit etsiytyvät muualle. Mylly totesi, että "ne ei koskaan palaa takaisin". Niin kuin hyvin tiedämme Venäjä tekee suuria investointeja satamiensa kehittämiseksi kuten myös Baltian maat ja tätä kautta kilpailu tulee tiukkenemaan entisestään.

Ja sama on sanoma myös Paperiliiton puheenjohtaja Jouko Ahosella. Hän toteaa, että AKT:n lakko voi vaikuttaa myös paperiteollisuuteen pysyvästi. Ahosen mukaan mahdollisesti paperilinjoja joudutaan sulkemaan pysyvästi. Tilaukset siis ovat siirtymässä jo nyt pysyvästi muille toimijoille muihin maihin.

Eilen saimme myös OECD:n arviot työurien pidentämiseen tähtäävien työryhmien esityksistä. Ulkopuolinen arvioijataho ei pitänyt nyt esitettyjä toimenpiteitä riittävinä vaikkakin ns. pehmeämmät toimenpiteet heidänkin mukaan parantavat työelämän laatua ja sitä kautta työssäviihtyvyyttä, mutta eläkeiän nousuun ne eivät OECD:n mukaan riittämiin vaikuta. OECD toteaa, että muista maista saatujen kokemusten perusteella vain rakenteellisilla uudistuksilla voidaan päästä merkittäviin tuloksiin.

Merkillepantavaa oli sekin, että OECD kiinnitti huomiota myös maamme eläkejärjestelmän kannustavuuteen, joka merkittävästi laskee 63 ikävuoden jälkeen. Maamme vanhuuseläkejärjestelmän voimakkaat kannustimet toimivat tänne, mutta sitten tätä vahemmaksi ei työnteko kannata korkean verotuksen takia. Eli paljon puhuttu ja kehuttu ns. superkarttumakaan ei ole riittävä, jotta se kompensoisi siis eläkevuosien vähentymisen vaikutuksen eläkepääomaan. On siis varmasti perusteltua nyt miettiä tätä varsin vakavasti. Miten saamme järjestelmän niin kannustavaksi, että töissä kannattaa ja halutaan ja myös voidaan jatkaa hieman pidempään. Tässä on varmasti yksi ratkaisun avain uudistaa verotusta mm. niin, että työnteko tällaisessakin tilanteessa kannattaa.

OECD nostaa lausunnossaan esille myös erilaiset eläkejärjestelmät maailmalta ja vertaa niiden kannustavuutta. Meidän tapaan myös mm. Ranska ja Iso-Britannia ovat käyttäneet houkuttimia ja lisänneet rahallisia kannustumia pidentääkseen työuria. Monissa maissa on tehty myös toisenlaisia ratkaisuja ja nyt on varmasti aiheellista pohtia laaja-alaisesti miten saavutamme kaikkien kannalta parhaan ja inhimillisimmän mallin. Tavoitteena niin kuin Jyrki Katainen totesi, eläköityminen nykyistä pari kolme vuotta myöhemmin, mutta nykyisen sijaan hyvä kuntoisena ja tyytyväisenä. Se on työpaikkojemme suurin haaste nyt. Nykyisinhän eläkkeelle jäädään jo alle 60-vuotiaana ja usein pakon sanelemana kun paikat eivät kestä.

Toivotaan, että tässä asiassa löytyy hyvä yhteinen sävel ja yhteisymmärrys niin, että hyvinvointiyhteiskuntamme kestää tulevaisuudenkin haasteet ja meidän työntekijöiden paikat töiden haasteet.

....

Hämmentyneenä luin tänään Helsingin Sanomien uutista Perussuomalaiset laivaristeilyltä. En olisi uskonut, että kansanedustaja Pertti Veltto Virtanen lähtee tähän mukaan. Hesarin netti uutisoi risteilyn otsikolla "Veltto Virtasen rasistinen show hämmensi persujen risteilyllä" ja kertoi miten Virtanen lauluillaan pilkkasi ministeriä ja lauloi mm. Hottentottilaulua. Helsingin Sanomien mukaan sähköt katkesivat ja laulu samalla ja sitä Virtanen kommentoi "Sensuuri iskee! Menkääs katsomaan, minkä värinen mies siellä on puikoissa". Ja lehden mukaan perussuomalaisten laivaväki nauroi ja taputti. Samaa "rasistisia piirteitä saanutta risteilyä" käsitteli myös Helsingin Sanomien aamun sanomalehti ja kertoi mm. miten yksi perussuomalaisten kunnallispoliitikko oli haukkunut laivan hissiaulassa viittä Ruotsiin äänestämään menossa ollutta kurdia mm. "munattomiksi pelkureiksi" ja toteamalla "mitä v****a te teette Suomessa". Samalla laivalla siis perussuomalaisten kanssa oli kuutisensataa kurdia jotka olivat siis matkalla Tukholmaan äänestämään Irakin vaaleissa, mihin ei siis Suomessa ollut mahdollisuutta. No mutta katsotaan miten laivallakin mukana ollut perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini asiaa kommentoi. Olen hämmentynyt ja surullinen tällaisesta tavasta toimia. Tämä ei ole kriittistä maahanmuuttopolitiikkaa tai maahanmuuttopolitiikan arvostelua asia-argumentein vaan niin kuin Hesarikin otsikoi "rasistista showta". Toivotaan, että Soini laittaa tälle vihdoin pisteen.

Mutta kaikesta huolimatta ulkona upea aurinkoinen kevättalvipäivä. Kotikoneella istuskelen tässä isyysvapaalla ja odottelen, että minua taas unien jälkeen tarvitaan. Elämää.

....

Kello 20.12 ja juuri hetki sitten pienemmän kummitytön perhe lähti kyläilemästä. Päivällä piipahdin asioilla myös Riihimäellä ja samalla katsastamassa uuden Riihimäen Neuvolan. Ei siis aivan tavanomainen neuvola vaan Neuvola nuorten paikka kaupungin keskustassa Graniitin aukiolla. Paikka syntyi nuorisokyselyn tuloksena missä nuoret kaipasivat nimenomaan paikkaa missä voisi piipahtaa koulun jälkeen, syödä omia eväitä, kurkata netin ja myös saada tietoa ja neuvoja ja vastauksia kysymyksiin aikuisilta. Näin syntyi Nuorten Neuvola. Idea on hieno ja toivotaan, että nuoret paikan löytävät. Tänään paikalla ystäväni Aino-Kaisa Pekonen ja olikin mukava pitkästä aikaa jutella hetki rauhassakin. Neuvolassa siis hiljaisempaa. Aino-Kaisa on lähdössä mukaan jälleen myös eduskuntavaaleihin ja toivotaan, että tällä kertaa onnistaa. Olisi hienoa, että Riihimäen seutukunta ja Häme saisi vahvan vasemmistolaisenkin kansanedustajan ja uskon, että Aino-Kaisassa olisi ainesta ja osaajaa siihen. Beniä tässä voisi hyvin lainata. Ben joskus totesi EU-vaalien aikaan tukiessaan ja kompatessaan erästä ehdokasta, että kun EU-parlamentiin joka tapauksessa valitaan keskustalaisiakin edustajia niin miksi ei valittaisi hyviä. Samaa voisi siis todeta Aino-Kaisasta.

....

Riihimäen seudulla puhuttaa tällä hetkellä terveys- ja sosiaalipalveluiden tulevaisuus. Alueemme kuntarakenne on sellainen, että en jaksa uskoa, että yksin 8000 asukkaan maalaiskunnat eikä myöskään Riihimäkikään tulee jatkossa selviämään ja kun kuntaliitos asia ei ole edennyt on palveluiden turvaamiseksi etsittävä muita kestäviä malleja.

Nyt käsittelyssä on THL:n laaja selvitys ja esitys, jossa terveydenhuolto, vanhustenhuolto ja kuntien koko sosiaalitoimet lukuunottamatta päivähoitoa laitettaisiin yhteen ns. muutoskuntayhtymän kautta. Myös erikoissairaanhoidon rajapintaa on tavoitteena madaltaa. Eli suunniteltu muutoskuntayhtymä vastaisi jatkossa kuntiemme koko sosiaali- ja terveystoimista ja niiden varojen budjetoinnista ja varojen käytöstä mukaan lukien erikoissairaanhoito vahvasti kuntien johdolla. Tavoitteena siis nimenomaan pystyä turvaamaan tulevaisuudessakin erilainen osaaminen tällä seutukunnalla ja taata lähipalveluiden toimivuus. Riihimäen sairaalan yhteyteen on tarkoitus myös luoda yhteispäivystä ja taata näin myös kiireellisemmän hoidon saanti alueellamme. Yhteispäivystyshanke odottaa nyt tätä toista isoa periaateratkaisua kunnissa ja sen kannassa edetään vasta sen jälkeen jos tilanne sen järkeväksi osoittaa.

Itse uskon, että olemme ottamassa välttämätöntä, mutta myös ehdottoman oikeaan askelta eteenpäin. Meillä on hyvät kokemukset alueellamme terveydenhuollon kuntayhtymästä Hausjärven, Lopen ja Riihimäen kesken ja uskon, että tämä hanke vielä vahvistaa yhteistyötämme. Meillä Lopella jo niin perusturvalautakunta kuin myös sivistyslautakuntakin asiaan kantaa ottivat. Kumpikin totesivat, että "ehdotusta muutoskuntayhtymäksi tulee viedä eteenpäin" ja sivistyslautakunnassa lausuttiin, että "seutukunnallista selvitystyötä tulee jatkaa". Juuri näin. Eli asiassahan kyse on siitä, että ensi vuoden alussa muutos alkaisi ja se etenisi asteittain ja vaiheittain viiden vuoden aikana kuntien neuvottelujen ja halujen ja tarpeiden mukaan. Siis mitään suurta ei 2011 vuodenvaihteessa tulisi tapahtumaan vaan se olisi vain lähtölaukaus hallitulle muutostyölle, jonka tavoite kasvavien palveluiden turvaaminen tulevinakin vuosikymmeninä. Riihimäeltä olen saanut viestiä, että asia on siellä myös etenemässä ja myös Hausjärveltä on tullut paljon palautetta asiasta ja hyviä keskustelujakin yli puoluerajojen. Myös henkilöstö on varsin laajasti ottanut kantaa asiaan ja nähneet sen tarpeellisuuden. Itse olen myös vakuuttunut siitä, että tämä tulee olemaan henkilöstönkin kannalta erittäin tärkeä päätös. On tärkeää, että saamme tulevaisuudessa riittävästi osaavia käsiä ja tekeviä ihmisiä jokaiseen kuntaan, mutta myös erikoisosaamisen ammattilaisia. Kilpailu osaavasta henkilökunnasta tulee tiukkenemaan koko ajan ja ei voi olla meidän alueen etu, että kolme, neljä ja jopa viisikin eri toimijaa kisaa samoista tekijöistä. Toisaalta moni erikoisosaaja joutuu toimimaan kunnissa varsin yksin, täysin yksinkin, ja moniin tehtäviin ei tällä tavalla ole edes enää nytkään löytynyt tekijää. Esimerkiksi puheterapeuteista on kova pula ja toivottavasti iso työyhteisö ja sitä kautta samanalan osaajien vertaistuki voisi tässäkin toimia houkuttimena.

Mielenkiintoisia aikoja siis elämme ja katsotaan miten asian kanssa käy. Jos tämä hanke nyt kaatuu niin silloin pitää vakavasti kysyä; "Mitä sitten?" "Ovatko nämä varsin pienetkin kunnat (kaikki kolmekin pieniä) maamme ainoat jotka tulevat toimeen yksin tulevaisuussakin kasvavien palvelutarpeiden kanssa?" Itse uskon, että emme ole niin hyviä ja ainutlaatuisia, vaikka meillä monia hyviä vahvuuksia tulevaisuuteen katsottaessa onkin.

Tässä vielä linkki tuohon THL:n laajaa selvitykseen ja esitykseen. Se kertoo mm. miten menomme kasvavat jos emme mitään teen. Kannattaa kurkata ja kommentteja ja ajatuksia otan tästäkin mielelläni vastaan: Riihimäen seudun terveyspalveluiden rakenneselvitys 11.1.2010 - ehdotus muutoskuntayhtymän perustamiseksi (pdf)

Lähiviikkoina olemme viisaampia.

Oikein hyvää, parasta, naistenpäivää kaikille.

Ystäväni Fatbardhe Hetemaj kuvasi naistenpäivää minusta varsin mielenkiintoisesti ja osuvastikin jo eilen Facebookin statuksessaan: "Kotimaassani kansainvälinen naistenpäivä, 8. maaliskuuta on iloinen juhla. Niin kauan kuin muistan, Suomessa naisjärjestöt julkaisevat kyseisenä päivänä vuosittain paksun teoksen osoittaakseen naissukupuolen osakseen saamaa vääryyttä. Suomalaiset miesreppanat eivät tätä syytöstä tarvitsisi, koska on niitä kultahippujakin!! Odotellaan positiivisempaa juhlintaa! ♥"

Hetemajt muuttivat siis vuonna 1992 Kosovosta Suomeen ja täällä perhe on sitkeällä työllä hakenut elantonsa ja tullut myös toimeen opetellen suomenkielen, tehden työtä useammassa eri paikassa samaan aikaan, mutta Fade on nyt myös ravistellut "vuoden pakolaisnaisena" hieman suomalaista yhteiskuntaa ja arkea kohti 2010-lukua. Tuo hänen FB-statuspäivityksensä oli hänen tapaansa jälleen ajatuksia herättävä. Ja tiedän, että Fadekaan ei ajattele niin, että työtä ei olisi vielä tehtävänä tasa-arvon eteen, mutta olen samaa mieltä, että ehkäpä tuloksia saisimme aikaa paremmin positiivisuuden kierteellä. Tässäkin asiassa.

Tänään vietettävän YK:n Kansainvälisen naistenpäivän juuret ovat 35 vuoden takana vuodessa 1975 joka oli samalla silloin virallinen Kansainvälinen naisten vuosi. Joidenkin tarinoiden mukaan päivän historia juontaisi juurensa jo paljon kauempaa vuoden 1857 naisten työoikeuksien ja olojen parantamisesta. Joka tapauksessa 8. maaliskuuta on nyt jo 35 vuotta ollut virallinen naistenpäivä. Samalla silloin YK:n Yleiskokous julisti 8. maaliskuuta myös viralliseksi kansainvälisen rauhan päiväksi kaikissa jäsenmaissaan. Mutta naistenpäivän tärkeimmäksi on nostettu vuosien ajan mm. työ naisten koulutusmahdollisuuksien parantamiseksi, terveydenhuollon kehittämseksi, mutta myös lapsiin ja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi ja naisten mukaanottamiseksi kaikkialla tasa-arvoisesti päätöksentekoon ja politiikkaan. Tärkeitä asioita joiden suo saavan ei vain tänään vaan joka päivä tilaa. Siksi tuo Hetemaj ajatus iloisemmasta päivästä on ehdottoman tervetullut. Eikö näin.

....

Tyytyväinen täytyy olla siihen, että joillakin aloilla nähdään nyt tämä maamme ahdas tilanne ja toimitaan siinä valossa hyvinkin vastuullisesti. Viikonloppuna valtio työnantajana ja työntekijöitä edustavat Juko, Pardia ja JHL pääsivät sopuun valtion virkamiesten ja työntekijöiden työehtosopimuksesta kahden vuoden sopimuksella. Uusi sopimus tuo vajaalle 90 000 työntekijälle 0,55 prosentin yleiskorotuksen ja paikalliserät.

Samaan aikaan voimme vain toivoa ja odottaa, että myös satamissa löytyisi sopu työnantajien ja työntekijöiden kesken. Satamien ahtaajien lakko jatkuu nyt ainakin huomiseen asti ja toivotaan, että silloin järki voittaa. Tilanne pahenee päivä päivältä ja eilen mm. kuulimme riihimäkeläisen Sacotecin toimitusjohtajalta Antti Zittingiltä miten satamalakko kohtelee pahiten juuri pieniä vientiin nojaavia suomalaisyrityksiä. Zitting totesi, että suuremmat kansainväliset yritykset voivat siirtää toimintaansa muihin yksiköihin muissa maissa, mutta pienille suomalaisyrityksille tämä ei ole mahdollista muutoin kuin siirtämällä toiminta kokonaan muihin maihin. Lakon pitkittyessä tämäkin siis todennäköistä ja tällaisissa tapauksissa vahingot ovat ainakin pysyviä ja lopullisia. Toivotaan, että niin ei käy. Sillä nimittäin juuri tällaisissa pienissä ja keskisuurissa syvästi erikoistuneissa yrityksissä on minusta maamme yksi tulevaisuuden tukijalka. Sellaisissa jotka tunnetaan korkeasta laadusta, osaamisesta, takuuvarmasta toimituksesta (ainakin tunnettiin ennen satamalakkoa) ja joustavuudesta. Sellaisesta yksi hyvä esimerkki on juuri Zittingin johtama Sacotec Riihimäellä. Itse sain tehtaaseen tutustua tuossa viime vuonna ja olin vakuuttunut yrityksen menestyksestä.

Sacotec Components on siis maamme ykkönen tarkkuusvalimojen sarjassa ja rooli maailmankin laajuisesti on selvä ja kova. Yli tämänkin laman Sacotec tullee selviämään vastuullisesti toimien, mutta toivotaan, että satamalakko ei vaikeuta tätä liiaksi. Monissa yrityksissä eletään nyt kriittisiä aikoja ja toivotaan, että usko Suomeen ja suomalaiseen työhön ja osaamiseen kestää tämänkin yli.

....

Kevään aikana saamme vielä eteenpäin eduskunnassa monta varsin suurta ja odotettua lakikokonaisuutta. Olen täällä viime päivinä käsitellyt laajasti mm. energiakysymyksiä jotka ovat myös tai ennen muuta teollisuuden ja työpaikkojen kannalta nyt keskiössä, mutta myös perheiden, opiskelijoiden ja eläkeläistenkin asioita.

Yksi sellainen hyvinkin odotettu uudistus on nyt etenevä laki, joka mahdollistaa pitkäaikaishoidossa olevien potilaiden pääsyn lähemmäksi perheitä; lapsia ja sukulaisia. Uusi nyt valmistelussa oleva lakiesitys valmistunee kevään aikana ja se siis mahdollistaa, että jokainen ihminen voisi kaikissa tilanteissa päättää itse kotikunnastaan. Siis sairastumishetken kotikunta ei enää siis jatkossa muodostuisi "vankilaksi" vaan hoito- tai sairaalapaikan tai vanhainkotipaikan voisi etsiä myös esimerkiksi omien lasten, omaistensa, kotikunnasta tai vastaavasti.

Tähän astihan tai siis vielä tällä hetkelläkin esimerkiksi sairaalaan tai vanhainkotiin joutuneen ihmisen muutto läheisten kanssa samalle paikkakunnalle on laissa kielletty. Surullisia tarinoita on paljon missä isoäiti tai isoisä on jäänyt yksin tosin hoivakodin hyvään hoitoon, mutta kauaksi sukulaisista. Nyt tähän itseasiassa jopa perustuslain vastaiseen kotikuntalakiin ollaan tekemässä korjauksi ja ennen muuta inhimillisiä korjauksia, jotka siis mahdollistaisivat kaikille suomalaisille mahdollisuuden valita oman kotikuntansa kunnosta tai mistään riippumatta. Näinhän sen pitää hyvinvointiyhteiskunnassa ollakin.

Itse näen tämän uudistuksen enemmän kuin tervetulleena. On tärkeää, että lapset ja lapsenlapset tai muut sukulaiset voivat osallistua edessä jollain tavalla vaikkapa sairaalahoitoon tai vanhainkotiin tuettuun asumiseen joutuneen tai päässeen elämään. Olen vakuuttunut, että moni perhe mielellään ottaa osaa hoitoon ja tätä kautta myös auttaa hoitohenkilökuntaa. Ja kyllähän omaisten käynneillä on aina myönteinen vaikutus on sitten kyse millaisesta tilanteesta tahansa. Mutta ennen muuta tämä on minulle ainakin tasa-arvo- ja ihmisoikeuskysymys; saada valita sivistysvaltiossa ja hyvinvointivaltiossa kotikuntansa ja kotinsa elämän jokaisena päivänä. Jos kaikki nyt menee suunnitellun mukaan niin laki pitäisi saada valmiiksi kevään aikana ja voimaan ensi vuoden alkupuolella.

....

Mutta nyt siis uuteen viikkoon. Vielä tämän viikon viettelen isyyslomaa täällä Lopella ja Riihimäen seudulla. Mukavaa aikaa. Kerta kaikkiaan.

....

Kello 18.01 ja tässä lapsenvahtina. Mukavaa aikaa. Lehtiä tuossa lueskelin päiväunien, tai mitä nämä nyt tuossa iässä ovatkaan, aikaan. Ilta-Sanomien artikkelitoimittaja Jukka Tennilä kirjoitti puhuttelevasti kolumnissaa todeten, että "jokainen lakko loppuu joskus. Säännön vahvistama poikkeus... Elannon hevosmiesten lakko, joka jatkui niin kauan, että osuusliike ehti hankkia kuorma-autoja". Jäin vain miettimään, että tämäkin "tapaus" kannattaisi nyt muistaa. Toivottavasti työtä on ahtaajille maassamme tulevaisuudessakin. Pelko voi olla, että teollisuus ja sitä kautta työpaikat ja sitä kautta rahdin tarve siirtyy ulkomaille? Toivotaan, että niin ei tapahtu. Mutta jo nyt on tietoja koko ajan tehtaiden pysäytyksistä. Tuoreimmat ahtaajalakon kärsijät ovat UPM:n Rauman, Kaukaan ja Kaipolan tehtaiden työntekijät ja tehtaat. Nämä tehtaat nyt on pysäytetty ja tuotantoa vähennetty muissakin. Niin ja UPM:hän pysäytti Rauman tehtaan jo viime viikolla ja lakon pitkittyessä seuraavaksi alas ajettaneen Valkeakosken Tervasaaren tehdas torstaista lähtien.

Perheasiat ovat tänään myös vahvasti esillä naistenpäivänkin kunniaksi. Toisaalta tärkeää on, että niitä pidetään esillä joka päivä ja asioita myös korjataan. Siksi olinkin enemmän kuin tyytyväinen, kun kansanedustajamme ja entinen opetusministeri Sari Sarkomaa nosti esille saman asian josta minä olen useamman kerran puhunut. Siis kyse perhvapaista aiheutuvista kustannuksista ja niiden oikeudenmukaisesta jaosta lapsen äidin ja isän työnantajien kesken. Asiahan on kirjattu myös meidän hallitusohjelmaan ja jo se vaatii keskustalaiselta ministeri Liisa Hyssälältä toimia asian suhteen. On totta, että tällä tahdilla Hyssälälle tulee kiire hoitaa lupaus ja ennen muuta asia kuntoon, mutta sen voin todeta, että meiltä kokoomuksesta asian kuntoonsaattamiseksi tukea löytyy. Tämä on meille tärkeä asia.

Sarkomaa vaatiikin nyt aivan oikein "hallitukselta tasa-arvotoimien loppukiriä" ja ensimmäisenä pitäisi hoitaa kuntoon tämä vanhemmuuden kustannusjako eli se, että enää tulevaisuudessa ei äidin työnantajat joutuisi kantamaan päävastuuta vanhemmuuden kustannuksista. On nimittäin totta, että niin kauan kun äidistä, naisesta, aiheutuu työnantajille isiä, miehiä, enemmän kustannuksia niin äitien, naisten, syrjintä työmarkkinoilla jatkuu.

Sarkomaa osoittaa arvostelunsa aivan oikein ministeri Liisa Hyssälään. Hänen vastuulla on nimenomaan nykyisen hallituksemme keskeisimmät tasa-arvotoimenpiteet. Raija Julkusen tekemä selvitys on karua luettavaa. Se kertoo ikävällä tavalla vakavasti moittien miten huonosti tavoitteissa tasa-arvon edistämiseksi on edetty ja nämä moitteet osuvat juuri Hyssälään. On siis loppukirin aika ja vetoapua asiaan siis kokoomuksesta löytyy. Kirille vaan.

Ministeri Stefan Wallin nosti tänään esille myös vanhempainvapaat. Hän kannattaa ns. Islannin mallia, jossa isille korvamerkitään osa vanhempainvapaata. Itse en ole aivan vakuuttunut siitä, että saavutetaanko tässäkään asiassa pakolla sitä parasta ratkaisua. On totta, että Islannin 3+3+3-mallikin perustuu vapaaehtoisuuteen ja siksi osaltaan se ei ehkä asiaa lopulta ratkaisekaan. Ja toisaalta 3+3 -äidille on minusta liian vähän. Itse olisin mieluummin luomassa tähänkin kannustavaa mallia ja ennen muuta isyysvapaaseenkin kannustavaa ilmapiiriä. Tästä on hyvä keskustella. Siihen olen enemmän kuin innostunut. Nykymalli ei kuitenkaan toimi ja muutoksia ja parannuksia tarvitaan. Niin nyt par´aikaahan Sosiaali- ja terveysministeriön vanhempainvapaatyöryhmä pohtii tätäkin kysymystä ja sitä miten perhevapaajärjestelmää tulisi uudistaa nyky-Suomeen paremmin sopivaksi.

Keskustelu maamme lisäydinvoimasta vilkastuu. Tyytyväinen olin eiliseen Vihreiden puheenjohtajan Anni Sinnemäen lausuntoon, että vihreät jatkavat hallituksessa riippumatta siitä, millaisen ydinvoimapäätöksen hallitus tekee. Tämä hyväksyntä lisäydinvoimalle on maamme kannalta tervetullut.

Itse suhtaudun lisäydinvoimaan asiallisen myönteisesti. Uskon niin, että lupa tullaan myöntämään tarvittaville ainakin kahdelle mielellään jopa kolmelle lisäydinvoimalle vielä tämän kevään aikana. Toisaalta olen pohtinut sitäkin, että onko meidän tehtävä päättää mitkä hankkeista toteutuvat vai voisimmeko jättää sen hakijoiden päätettäväksi. On nimittäin totta, että vain kannattavat ja tarpeelliset hankkeet lähtevät liikkelle. Itseasiassa tai käytännössä vaikka myöntäisimmekin kolme lupaa niin se tarkoittaisi vain todennäköisesti yhtä ydinreaktoria lisää maahamme. Esimerkiksi nykyisistä, Fortumin kaksi reaktoria, tulee lähitulevaisuudessa käyttöikänsä päähän. Fortum siis voisi korvata nyt annettavalla luvalla nämä kaksi käyttöikänsä päähän tulevaa reaktoria. Siis yhdellä uudella kaksi poistuvaa. Eli kaksi lupaa menisivät siis poistuvien korvaamiseen ja venäläisen ydinsähkön tuonnin korvaamiseen ja kolmas korvaisi poistuvaa hiilivoimaa. Eli oikeasti viiden reaktorin sijaan todennäköistä olisi tulevaisuudessa maassamme kuusi reaktoria kolmenkin luvan jälkeen.
Oma tavoitteeni on, että maamme olisi tulevaisuudessa sähkön suhteen omavarainen. Nykyisinhän tuomme Venäjältä mm. yhden ydinvoimalan verran sähköä. Ydinvoiman vastustajilta olisi mielenkiintoista kuulla myös vastaus siihen, että onko parempi vaihtoehto tuoda ydinsähköä Venäjältä kuin tuottaa se itse Suomessa. Ihmettelen suuresti, että jotkut vastustavat Suomessa tuotettua ydinvoimaa mutta hyväksyvät kuitenkin Venäjältä tuodun rajan tuntumassa tuotetun ydinvoiman? Miksi näin? Ainakin minä valitsen mieluummin suomalaisen täällä työllistävän ja valvotun ydinsähkön kuin Venäjältä nyt tuotavan ydinsähkön.

Ydinvoima on myös varsin perusteltu ratkaisu tässä vaiheessa myös sen päästöttömyyden suhteen ja myöskään nykyisen neljän ydinvoimalan sijaan kuudenkaan ydinvoimalan jätteiden varastointi ei olisi ongelma. Merkille pantavaa on myös se, että ydinvoiman rakentamiseen emme tarviset lainkaan valtion rahaa. Eli niin vesivoima, tuulivoima kuin bioenergiakin vaativata panostusta ja tukea valtiolta, mutta ydinvoimalat nousevat ilman valtion verorahojen tukea. Olen myös vakuuttunut, että lisäenergia helpottaisi sähkönhinnan nousupaineita ja koituisi näin suomalaisen teollisuuden, yritysten ja työpaikkojen hyödyksi ja pelastukseksi, mutta myös meidän kaikkien kotitalouksien avuksi.

Ehdottomasti tärkeintä noin suuressa mittaluokassa on siis se, että turvaamme ja takaamme tulevaisuudessa maassamme teollisuudelle ja yrittäjyydelle ja kotitalouksille niiden tarvitseman mahdollisimman edullisen perusenergian. Esimerkiksi SAK on vahvasti tukemassa puheenjohtajansa Lauri Lylyn johdolla lisäydinvoiman rakentamista. Lylyn haastattelussa Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä todettiin, että "Voimalapäätös on myös SAK:lle tärkeä asia. Siinä on kysymys tunansista rakentamisen ja teollisuuden työpaikoista". Turvatun ja vakaan perusenergian saaminen teollisuudelle ja tätä kautta työpaikkojen turvaaminen tarkoittaa siis oikeita ratkaisuja energiapolitiikassa. Ei voi olla yhteiskunnan eikä meidän kenenlään etu tehdä kaikkensa sen eteen, että energialasku on yrittäjille ja meille suomalaisille yleensä mahdollisimman suuri. Vaan juuri päinvastoin.

Eli niin kuin Katainen on todennut on energiapolitiikassa maassamme on ainakin kahdenlaisia vihreitä: Vihreän liiton vihreitä ja järkivihreitä. Päämäärästä olemme hyvinkin samaa mieltä, mutta siis keinoista emme. Me uskomme, että pakottamalla vähentämään energian kulutusta, ja pakottamalla ihmisiä sekä yrityksiä maksamaan korkeampia energian hintoja hyvinvointiyhteiskunta ei voida pitää pystyssä. Tämä on eromme.
Eli me haluamme tehdä kokoomuksessa Suomessa sellaista energiapolitiikkaa, joka maksimoi työpaikat ja työllisyyden, koska vain sitä kautta hyvinvointivaltio pysyy pystyssä. Ja tämä näkökulma tuppaa unohtumaan aika monelta. Pelkillä tuulimyllyillä ei Suomi pysy pystyssä. Valitettavasti.

Mutta siis hyvin olennaisinta tässä keskustelussa on myös se, että tavoitteenamme pitää olla se, että maallamme on riittävästi ilmaston kannalta puhdasta energiatuotantoa. Itse kannatan puolueemme tapaan erittäin vahvasti samalla uusiutuvan energian selvää lisäystä. Se on jo tarpeen siksi, että voimme saavuttaa EU:n uusiutuvien energianlähteiden tavoitteet. Mutta niin kuin eilen aamulla ministeri Jyri Häkämies Ykkösaamussa totesi, jo yhdestäkin lisäydinvoiman lupahakemuksesta on vaikea luopua, jos maamme työllisyys ja talouskasvu halutaan turvata ja samalla kansainvälisistä ilmastositoumuksista aiotaan pitää kiinni.

Nyt katolle poistamaan lumia. Näyttää siltä, että sää siihen hyvä ja turvallisin varustein se käy ammattimiehen apulaisena hyvästä ulkoilusta. Nautitaan talvipäivästä.