timoheinonen.fi

Tänään vietimme Kartanoputiikki Punaisessa Tuvassa Lopen Topenolla Elojuhlaa. Mukana suunnittelija, taiteilija Jukka Rintala ja visualisti Matti Vaskelainen. Hieno ilta josta kuvat kertovat eniten.

Kartanoputiikin ehdoton suosikki kammari on Jukka Rintalan huone. Ainutlaatuinen ja näkemisen arvoinen jo sinänsä.

Matti Vaskelainen esittelee ja näyttää mitä kaikkea huiveista saa muutamilla solmuilla aikaiseksi.

Jukka Rintala esittelee yhtä mallistonsa kauneinta takkia ja sitä miten huivilla sekin saa eri ilmeitä.

Rintalan malliston kravatit olivat illan suosikkeja miesten keskuudessa. Ja taitaa moni saada sellaisen isänpäivälahjaksikin. Se on kuitenkin vielä salaisuus.

Kartanon aulassa oli tungosta, kun taiteilija Jukka Rintala esitteli tulevaa ja kertoi menneestä.

Ja sitten myös oma puheenvuoroni kokoomusväelle.

Viljamakasiinin alkusyksyn kattauksia - rappujuhlaa siis luonnollisesti. Ihastelemassa kartanonisäntä Yrjö Kassari ja Timo Simanainen. Seuraava tunnelma rakentuukin sitten elonkorjuun varaan.

SDP:n Jutta Urpilaisen vaaliheitot näyttvät ärsyttävän jo puolueen todellisiakin johtohahmoja. Erkki Tuomioja kommentoi Urpilaisen linjauksia ja syytti Urpilaista sooloilusta. Siis aika kova väite, kun Urpilainen kuitenkin ainakin virallisesti puoluekokouksen valitsemana puolueen puheenjohtaja. Tuomioja antoi ymmärtää, että Urpilainen ei ollut ennen kynnyskysymystensä julkistamista hyväksyttänyt niitä eduskuntaryhmällä. Luottamus siis puheenjohtajan omaan arvostelukykyyn ja linjaamiseen on aika olematonta. Mielenkiintoista keskustelua puolueen sisäisistä asioita julkisuudessa. 

Tuomioja kyseenalaista Urpilaisen linjauksen siitä, että "eläkeikää ei nosteta". Urpilainen hakkasi tämän kiveen SDP:n hallituskysymykseksi. SDP ei siis mene hallitukseen joka joutuu korottamaan eläkeikää. Nykyinen todellinen eläköitymisikä maassamme on keskiarvona vain reilu 59 vuotta. Meillä siirtyi viime vuonna työeläkkeelle noin 72 000 ihmistä ja heistä vajaat 13 000 oli alle 55-vuotiaita. 7000 siirtyi osa-aikaeläkkeelle ja 34 000 anhuuseläkkeelle. Heidän määränsä on jopa kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa.

Tilastokeskuksen mukaan eläkkeellesiirtymisikä oli 59,4 vuotta eli siis hieman jopa alempi kuin esimerkiksi vuonna 2007. Ja jos järjestelmiä katsoo niin maamme nykyinen vanhuuseläkeikä eli 63 vuotta on EU:ssa hyvin alhainen. Itseasiassa meitä varhemmin vanhuuseläkkeelle pääsee vain Ruotsissa. Länsinaapurissamme voi lähteä eläkkeelle jo 61-vuotiaana. Toisaalta meidän tapaan myös Ruotsissa ja myös Sloveniassa on ns. joustava eläkeikä.

2005 meillä tehtiin suurempi eläkeremontti ja se toimikin kohtuullisen hyvin aina tähän lamaan asti. Sen tarkoitus on minusta aivan oikea eli houkutella ei pakolla vaan kannustimin suuria ikäluokkia pysymään työelämässä pidempään. Itse siis kannatan ehdottomasti sitä, että työelämäämme kehitetään edelleen ja myös eläkejärjestelmän kannustavuutta. On totta, että suurin syys jäädä pois työelämästä on työpaineet ja kiire - eli sterssi. Se kääntää helpolla ajatukset mahdollisuuden tullen eläkkeelle jäämiseen. Varmasti iso vaikutus on myös oman työnmielekkyydeellä ja elämäntilanteellakin. Itse olen varma, että meidän tulee jatkaa toimia määrätietoisesti, mutta pääpaino tottakai siinä, että ikääntyneiden työssä jaksamista tuetaan ja luodaan malleja jotka pitävät heidät työssä. Kannustin voi olla myös parempi palkka, mutta uskon, että vielä suurempi kannustin on elämäntilanteeseen sopiva työmäärä ja tahti. Esimerkiksi eräänkin yritysvierailun aikana minulle kerrottiin miten kevennettyyn työviikkoon siirtynyt osaaja teki lopulta kolmessa päivässä lähes saman työmäärän kuin aiemmin. Pidempi viikonloppu, vapaa-aika ja harrastukset latasivat akkuja siis oikealla tavalla. Tällaista kannustinta me tarvitsemme.

On siis hämmentävää, että SDP:n Urpilainen ei halua koskea millään tavalla eläkejärjestelmäämme. Tuomioja totesikin, että "kun työeläkejärjestelmä 60-luvun alussa säädettiin ei suomalaisten elinajanodote ollut paljoa 63 vuoden eläkeikää korkeampi" ja "nyt se on jo noin 80 vuotta ja tulee epäilemättä edelleenkin nousemaan".

Ja Tuomioja tunnusti myös sen tosiasian mitä tämä tarkoittaa. Tämä tarkoittaa sitä, että  huoltosuhde siis lasten eli alle 15 vuotiaiden ja eläkeikäisten suhde työikäisen väestön määrään kasvaa nykyisesti noin 50:stä jo kymmenessä vuodessa noin 65:een. Tämä on tehtävä johon jokainen vastuullinen puolue haluaa vastata. Urpilaisen linjalla emme tähän yhtälöön löydä vastausta. Tuomiojakin totesi, että tulevia "eläkkeitä ei pysytytä tulevalla huoltosuhteella rahoittamaan, vaikka kaikki olisivat töissä 63:een ikävuoteen saakka". Ja hän paljastikin sen mitä SDP:n linja tullee tarkoittamaan. "Yhtälö toteutuu vain joko nostamalla veroja rajusti, leikkaamalla eläkkeitä tai sitten eläkeikää nostamalla". Kun Urpilaisen SDP ei eläkeikään koske, eikä eläkkeisiin koske niin edessä on heidän linjallaan rajut veronkorotukset. Puhutaan siis rajuista veronkorotuksista. 

1944 itsenäisyyspäivänä JK Paasikivi opasti, että: "Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen. Tosiasioita vastaan asettuminen on turhaa ponnistelua eikä voi viedä menestykselliseen tulokseen."

...

Tänään mielenkiintoinen päivä. Kiitokset vielä kertaalleen eilen Riihimäellä laulamassa olleille. Olipas mahtava juttu ja kertakaikkisen hieno tunnelma. Yllätitte meidät täydellisesti. Emme uskaltaneet Mikon ja Ripan kanssa edes haaveilla tuollaisesta väkimäärästä. "Kuoromme" oli upea ja ilta ainakin meidän mielestä onnistunut. Jotain uutta vielä keksimme tämän jatkoksi. Se on varma.

Mutta tänään nyt työpäivä. Aamusta ensin kuitenkin puutarhaan istuttamaan muutama apteekkarin talon kriikunapuu. Sitten töitä koko päivä ja illalla Riihimäen seudun kokoomuslaisten kesäkokous ja yhteinen illanvietto Lopella Topenon Kartanoputiikki Punaisessa Tuvassa.

....

Eloiltamat Lopen Topenon Kartanoputiikki Punaisella Tuvalla näin ohi ja muutenkin hieno työnpäivä. Paljon saatu aikaiseksi ja ilta kruunasi kyllä hienon elokuisen päivän lähes täysikuullakin. Kuutisenkymmentä henkeä ja hyvää ruokaa ja paikalla myös itse Jukka Rintala ja Matti Vaskelainen eli nähtävää ja koettavaa riitti. Keväällä olin avaamassa virallisesti Kartanoputiikin ja täytyy sanoa, että upeasti on juttu startannut. Väkeä on ensimmäisenä kesänä riittänyt vaikka kuinka ja bussilasteittain vierailijoita ja ostoksille tulijoita ympäri Etelä-Suomen. Tänään paikalla siis kokoomuslaisia ja kokoomushenkisiä Riihimäeltä, Hausjärveltä, Lopelta ja myös Hämeenlinnasta ja Janakkalastakin. Vain hieman politiikkaa ja paljon sitten hyvää seuraa, jutustelua ja pukeutumisen ja sisustamisen vinkkejä alansa ammattilaisilta. Ja aika moni meistä jälleen lähti kotimatkalle myös oman paperikassin kanssa. Kartanoputiikki siis vie mukaan. Mutta nuo kuvat nyt kertoo taas enemmän kuin sata sanaa eli ihastelkaapa niitä ja tutustukaa paikkaan myös paikanpäällä. Niin ja uusi Viljamakasiini saa kohta rapukattauksen ja Ella Kannisen juhlaleningien jälkeen sadonkorjuun teemaa. Kannattaa sekin poiketa kurkkaamaan ja itse odotan myös joulun Tonttulaa. 

Moni kyseli ja jutteli myös tuosta keväisestä Kartanoputiikin avajaispuheestani. Lupasin sen tähän blogiinikin vielä kopioida, mutta vastasuideen varalle kaikki puheeni ja kirjoitukseni löytyvät aina täältä sivuilta Kynästä-kohdasta.

.....

Kartanoputiikki Punaisen Tuvan AVAJAISPUHE

Timo Heinonen
(muutokset puhuttaessa mahdollisia)

 

Hyvät ystävät – Minulla on ilo tänään olla virallisesti avaamassa jotain ainutlaatuista Lopelle.

Paikka jonka pihapiirissä nyt seisomme - Leppäniemen kartano on myös jotain ainutlaatuista. Sillä on poikkeuksellinen merkitys kotikuntamme historiassa.

Tässä ihastuttavassa miljöönässä voimme aistia historian lehtien havinaa.

Jos sulkisimme silmämme voisimme kuulla ja nähdä miten itse Marsalkka Gustaf Mannerheimin Mercedes Benz 770 F-Cabriolet tai myös Grosser Mercedes Offener Tourenwageniksi kutsuttu auto lipuisi kartanon lehmusten välistä pihapiiriin. Vuosi olisi 1945.

Mannerheimin auton rekisteritunnus SA-1 kiinnittäisi huomiomme. Siinä näkisimme yhden kiinnostavan yksityiskohdan maamme autoilun historiassa: kenelläkään ei koskaan ole ollut neljää samanaikaisesti käytössä olevaa autoa, joissa kaikissa on sama rekisteritunnus. Mannerheimillä oli. Mutta tuo auto oli  oli ainutlaatuinen - yksi aikakautensa kalleimmista ja hienoimmista kulkuneuvoista. Nyt Lopen soratiellä, jonka pientareet oli siistitty jokaista timoteitä ja ruiskukkaa myöten kuntoon.

Kyydissä istui itse Gustav Mannerheim. Herrasmies joka oli vankkumaton periaatteissaan. Kovaa sai ajaa, mutta perillä piti olla täsmällisesti. Niin tälläkin kertaa. Ei liian aikaisin. Ei yhtään myöhässä. Mercedes oli tullut kovaa vauhtia hämäläistä soratietä - ajotavan oli oltava moitteeton eli töyssyttelyä ei heilahtea. Ne olivat kiellettyjä. Kertakaikkiaan. Mannerheimin autonkuljettajat olivat oppineet ylipäällikön tavat ja vaatimukset. Mannerheimin ei tarvinnut koskaan huomauttaa. Ei tarvinnut. Kaikki oli juuri niin kuin piti.

Niin tänäänkin. 

Kartano Putiikkiin Gustav Mannerheim olisi mielellään tutustunut. Hän oli nuorena keikari, jonka pukeutuminen oli loppuun asti hiottua. Tästä ei marsalkka tinkinyt ikävuosinakaan.

Jo nuorena chevalier-kaartilaisena vuonna 1892 Mannerheim pysäytti katseita.

Kaartin paraatiasu tiukkoine säämiskähousuineen oli kuin päälle valettu. Niiden sanottiin menevän jalkaan vain märkinä. Erittäin kiiltävät ja korkeat saappaat sekä kotkakoristeinen kypärä.

Sotilasvirkapuvut teetettiin parhailla hoviräätäleillä, joille annetiin yksilöllisiä ohjeita yksityiskohdista. Vaikka kyseessä olikin virkapuku. Asu oli yksilö. Ainutlaatuinen. Ajan virkapukumääräykset antoivat liikkumavaraa kankaiden ja joskus kuosinkin osalta. Myös asetakin helman pituutta oli lupa säädellä hieman. Gustav Mannerheim olisi kääntynyt Kartano Putiikin parhaan tekijän puoleen. Kartano Putiikin – hän ei jostain syystä halunnut puhua paikasta sen oikealla nimellä. Ymmärtänette. Hoviräätäli Rintala olisi tehnyt kaiken juuri niin kuin Mannerheim toivoi. Enemmänkin. Juuri niin kuin tänäänkin.

Talveksi vapaussodan aikaan suosituksi tullut valkea ruotsalaismallinen turkislakki - "mannerheimari" ja kesäksi venelakki eli suikka mallia m/22. Kenraalin valkea turkislakki oli myös Mannerheimin mieleen.

Tai muistatteko sen – voitteko nähdä suljettujen silmienne edessä hetken, kun Gustav Mannerheim asteli ulos 70-vuotispäivänään Kaivopuiston kodistaan.

Sotamarsalkka asteli adjutanttinansa eversti A.E. Martolan kanssa alas rappusia ja  kaksi valkopukuista neitoa heitteli valkeita kukkia Mannerheimin kulkuväylälle. Päässään hänellä oli jälleen – luonnollisesti - kukkien sävyyn sointuva suosikkipäähineensä valkoinen turkishattu.

Mutta hyvät rouvat – arvoisat herrat - ikäkään tai edes vetäytyminen politiikan keskiöstä ei estänyt Gustav Mannerheimia pitämästä kiinni tyylistään. Polvihousut. Kaikki. Kaikki oli juuri niin kuin piti.

Niin myös Leppäniemen Kartanossa. Rouva Saara Kassari tiesi miten kaiken pitää olla. Ja niin myös oli. Gustav Mannerheim teki kaupat. Hänestä tuli kaikkien aikojen kuuluisin kesäloppilainen. Nykyisin heitä on jo parhaina kesäkuukausina yli 10 000. Punelian järven rannalla ja yli 350 muun lammen ja järven rannalla. Kesäloppilaisia.

Tänään rouva Virpi Kassari – tietää miten kaiken pitää olla. Hän on tiennyt aina. Kartano Putiikin – puhutaan mekin siitä niin – on ollut kaksikymmenvuotinen haave. Unelma.

Nyt vanha 1900-luvun alussa rakennettu työväenasuintalo on saanut uuden elämän. Se on kunnostettu pieteetillä. Astuessaan sisään voimme aistia historian havinaa. Vain mielikuvituksemme voi olla rajana ja pian yllätymme – ei se ollutkaan mielikuvitusta.

Mielikuvitus on muuttunut tuotteiksi. Teoksiksi. Jukka Rintalan käsissä. Pirjo Kortelaisen osaaminen on silmienne edessä. Ja upeat ulkomaalaiset huippumerkit. Ja silmiähivelevä on myös Putiikin ilme. Paikan on suunnitellut Matti Vaskelainen. Huippuosaaja. Alansa paras.

Hyvät ystävät – Näillä sanoilla haluan tervehtiä Virpi ja Yrjö Kassaria, teitä kaikkia heidän kutsuvieraitaan, Teitä kädentaitajia, osaajia.

Totean – Kartanoputiikki Punaisen Tuvan näin avatuksi.

.......................

Aulangon puistometsässä oli tänään öisen sateen jälkeen upea tunnelma. Tai ainahan siellä. Hienot merkityt ratsastusreitit ja muutenkin upeat ulkoilumaastot. Ja lopuksi vielä ne vauhtivedot sänkipellolla.

Kiitokset hienosta yhteislauluillasta ennen muuta Mikko Alatalolle. Väkeä riitti ja tunnelma oli hieno. 

Illanisännät eli Ripa ja minä ja laulattajamme, ystävämme Mikko Alatalo

Öinen sade on helpottanut ja tänään vierailuni Hämeenlinnaan saaneen upean huipennuksen. Kohteena siis mm. Aulangon ratsastuskoulu ja tarkoitus suunnata hevosten kanssa myös Puistometsään tunnin parin lenkille. Katsotaan miten sää sen sallii. Mutta nyt kello jo kohta seitsemän ja kohta matkaan.

Tänään illalla sitten ohjelmassa vielä Yhteislauluiltamamme. Eli järjestämme Aution Riston kanssa yhdessä Riihimäellä Daddy´s Pubin puutarhaterassilla lauluillan, jossa isäntänä ja laulattajana itse Mikko Alatalo. Mennään siis Tammerkosken Sillalla -hengessä. Tarjolla makkaraa ja kahvia ja terassi palvelee muutenkin. Näemmehän kello 18? Kiva.

....

Tänään tutustuin Hämeenlinnassa mm. Aulangolla ratsastuskoulun tiloihin ja toimintaan ja vierailuun sisältyi luonnollisesti kunnon reilu pariituntinen ratsailla. Aulangon puistometsään on tehty upeat merkityt ratsastusreitistöt ja täytyy sanoa, että siinä paikassa on jotain aivan ainutlaatuista näin hevosenkin selässä. Vanha 70-luvun metsittynyt laskettelurinne tarjosi kipuamista ja upea puusto ihasteltavaa vaikka kuinka. Täytyy vain toivoa, että puistometsää osataan hoitaan oikein. Luonnonsuojelualueena aluetta ei ehkä ainakaan automaattisesti hoideta sen alkuperäisen hengen mukaisesti ja vaarana on, että vanhat kivirakentamiset ja puistometsähenki katoaa. Minusta olisi syytä miettiä jota uudenlaista tapaa suojella ja hoitaa tällaisia rakennettuja metsiä. Mitä mieltä olette?

Vaelluksen jälkeen sitten askellaji vaihtui ravista ja käynnistä laukkaan ja hanat auki sänkipellolla. Syksyn parasta antia. Kunnon vauhtivedot vedenäärellä sänkipellolla. Kiitokset hevosenlainaajalle ja paikalle vierailumahdollisuudesta. Ja emännöinnistä ja upeasta seurasta ratsastuskaverilleni Anna-Mari Ahoselle. Ehkäpä joskus uudestaan. Mielellään.

...

Muutama soitto ja viesti on tullut illan Yhteislauluiltamista. Tiedoksi kaikille eli jokatapauksessa laulamme ja viihdymme Mikko Alatalon kanssa eli sateen sattuessa sisällä. Tervetuloa laulamaan kello 18 alkaen.

...

Kello 22.08 ja juuri Riihimäeltä kotiin. Nyt on pakko sanoa, että olen sanaton. Yllätitte täydellisesti. Päivällä pelkäsin, että tuleeko yhteislauluiltamiimme väkeä sateen pelottamana ketään, mutta tuli ja valtavasti. 150 makkaraa meni hetkessä ja lisäpenkkejä saimme kantaa lisää koko ajan. Olipa huikean hieno ilta ja vastaanotto yhteistyölle myös muutenkin mitä parhain. Ystäväni ja kollegani Mikko Alatalo veti illan luonnollisesti ammattimiehen ottein ja taisi tunnelma olla jopa parempikin kuin aikanaan Tammerkosken sillalla. Tai ainakin sama. Mutta kiitos teille kaikille jotka olitte mukana ja liitän tänne muutaman videon vielä tunnelmista. 

HUOMENNA! Tervetuloa mukaan!

Tämä on todellinen tapahtumien viikko.... Huomenna keskiviikkona järjestämme kollegani ja ystäväni Risto Aution kanssa Riihimäellä Yhteislauluiltamat. Hämeenkadun varressa Daddy´s Pubin terassilla on luvassa rento lauluilta, kun esilaulajaksi ja isännäksi saapuu itse Mr. Tammerkosken Sillalla Mikko Alatalo. Laitamme grillit kuumaksi ja tarjolla siis kahvin lisäksi myös makkaraa. Tervetuloa huomenna keskiviikkona 25.8. klo 18-21 vaikka koko perheen voimalla laulamaan ja nauttimaan rennosta illasta.

Torstaina sitten luvassa on Riihimäen seudun kokoomuslaisten iltamat Lopella Topenolla Kartanoputiikki Punaisessa Tuvassa. Vielä aivan viime hetken jälki-ilmoittautuneina mukaan ehditte eli tänään viimeistään minulle suoraan soittoa ja tai tekstiviestiä. 

Mutta tänään itse suunnistan töihin Helsinkiin eduskuntaan. Paperikasa jälleen kasvanut kiitettävällä tahdilla ja perataan se mm. tänään. Myös muutamia postejanne odottaa vastausta ja niihin myös tänään palautetta luvassa. Mutta nyt kuitenkin vielä aamun lehdet ja kahvit ja sitten ajoon...

....

Kello 18.03 ja parisen tuntia sitten jo Helsingistä takaisin kotiin Lopelle. Tänään puhelin soinut taukoamatta ja esillä ollut niin maakuntamme kuin seutukuntammekin ajankohtaisia asioita ja Helsingissä sitten vielä aika nippu työasioita valtakunnan politiikastakin tulevalle syksylle. Kaikki nyt kuitenkin hoidettuna tällä erää kuntoon ja samalla sovittu myös opetusministerimme Henna Virkkusen vierailuohjelma ensikuulle. Pääkohteena luonnollisesti Lopen koulukeskuksen yli 15 vuoden saneeraus- ja uudisrakentamishankkeen yhden päätepisteen uuden B-koulun vihkiminen lukion ja yläkoulun käyttöön. Mutta päivän aikana tulemme kiertämään myös Riihimäkeä mm. lukio ja saneerausrahaa odottava Harjunrinne-asiakin päivän ohjelmassa. Vielä keväällähän näytti uhkaavasti siltä, että elvytysraha junaillaan ohi pelisääntöjen ja hakuehtojen toisene kaupunkiin, mutta onneksi ehdimme väliin. Heidänkin hanke sinänsä erittäinkin tärkeä ja tarpeellinen, mutta kun julkisella eli yhteisellä rahalla tehdään niin pelisääntöjä pitää noudattaa ja ne tulee olla kaikille samat. Nyt toivomme ja teemme työtä kovasti sen eteen, että saamme tuon valtiontuen Harjunrinteelle tämän syksyn aikana ja urakka saataisiin liikkeelle mahdollisimman pian. Täällä kaikki valmista aloittamista varten. Lisäksi opetusministerin visiittiin mahtuu vielä yleisökahvihetki Cafe Feeniksissä. Tapamme mukaan. Mutta palataan tähän päivää lähempänä.

Huomisen Yhteislauluiltamiemme ohjelma ja muukin nyt valmista. Juuri Aution Riston kanssa kävimme askelmerkit läpi ja myös Alatalon Mikon kanssa viestiteltiin. Ja jos sää huomenna yllättää niin järjestämme tilaisuuden sisätiloissa eli joka tapauksessa tervetuloa laulamaan.

Nyt metsästäjätutkinnon materiaalien pariin. Viikonloppuna pitäisi yrittää... Ja huomenna sitten päivä Hämeenlinnan seudulla. Ohjelmassa mm. tutustuminen Aulangon ratsastuskoulutoimintaan ja hevosenkin selkään aion hypätä.

Hei, tämä tapahtuma siis tällä viikolla. Keskiviikkona Aution Riston ja Mikko Alatalon kanssa tempaisemme Riihimäelle. Tervetuloa laulamaan ja viihtymään!

Tänään Lounais-Hämeen yritysvierailupäivä alkoi Parman tehtailta. Mielenkiintoinen historia ja upeasti tehtaan elävät tässä päivässä. Maamme elvytyspolitiikka vahvasti pelasti tätäkin yhtiötä ja sen eri osia yli taantuman.

Sitten iltapäivä lounaan jälkeen Fenestran uudella ikkunatehtaalla. Aivan mahtavat uudet tilat ja tuotanto hyvässä vauhdissa.

Lopen kunnavaltuusto, kunnanhallitus ja tarkastuslautakunta oli tänään kutsuttu tutustumaan Kalattoman Kämppään. Lopen Samojaat ovat tehneet valtavan talkoon jo nyt paikassa ja työ jatkuu. Aivan upea paikka ja käyttöä ja kiinnostusta vaikka kuinka. Hyvä.

Lopen Samoojien Juhani Kurki kertoi väelle mitä jo ensimmäisenä kesänä on tehty. Satojen talkootuntien jälkeen paikka on käyttövalmis, mutta ideoita ja juttuja porukalla on mielessä jatkoonkin. Hienoa työtä.

Ja sitten pientä kisailua paikan hengessä.

Uusi viikko starttaa tästä. Kaunis aamun aurinko järven takana. Pilviä tosin kerääntyy taivaalle koko ajan. Mutta kohta jo siis matkassa. Tänään jatkan tämän vuoden yritysvierailujen sarjaa Lounais-Hämeessä. Pyrin vuosittain kiertämään 10-20 yritystä ja kuulemaan suoraan paikan päältä mitkä asiat puhuttavat yrityksessä, sen johdossa ja sen työntekijöissä ja osaajissa. Olen huomannut tämän toimintatavan mitä parhaimmaksi saada aitoa tietoa sieltä missä tehdään ja osataan. Tällä kertaa olemme valinneet yrityksiä Lounais-Hämeestä. Aamusta tutustun ensin Parma Oy:n toimintaan ja sitten iltapäivällä luvassa toinen mielenkiintoinen visiitti, kun pääsen tutustumaan Fenestran ikkunatehtaaseen Forssassa. Hieman muutakin sinne sovittuna eli tiukka ja mielenkiintoinen päivä tänään luvassa.

Illalla vielä luvassa vierailu ja tutustuminen Lopen Samoojien toimintaan. He ovat kutsuneet koko valtuuston, kunnanhallituksen ja myös kuntamme tarkastuslautakunnan yhteiseen tapaamiseen. Hauska saada tällainen joukko yhtaikaa kokoon ja aiheina siis liikunta, kuntoliikunta ja retkeily yms. asiat.

Mutta nyt Lounais-Hämettä kohden.

....

Maamme elvytyspolitiikkaa on toiminut mitä parhaiten. Tilastojen ja muun vastaavan tueksi tänään jälleen kaksi yritysvierailua, joissa rakentamisen elvytystoimien onnistumista kiiteltiin. Aivan huikeita nuo rakentamisen pudotukset tämän laman aikaan, mutta elvytystoimet toivat ratkaisevat työt yli taantuman. Itseasiassa juuri niin, että yritykset säilyivät ja pysyivät pystyssä vaikka tosin lomautuksia ja myös hieman irtisanomisia tarvittiiin. Mutta rakentamisen elvytyksellä yritykset säilyivät ja nyt jälleen hyvä trendi ja kasvupäällä niin Parman elementtitehtaalla kuin Fenestran ikkunatehtaallakin. Näissä kahdessa siis tänään viestin kaiken kaikkiaan kuutisen tuntia tutustuen yritysten ja tehtaiden toimintaan ja läpikäyden myös niiden historiaa, mutta ennen muuta tulevaisuuden näkymiä.

Talouskriisi siis syksyllä 2008 pysäytti lähes kuin seinään uusien eli ns. kovan rahan rakennushankkeiden käynnistämisen. Asuntoministeri Jan Vapaavuoren esityksestä silloin tehtiin nopealla aikataululla merkittäviä päätöksiä asuntorakentamisen ja asuntokorjaamisen elvyttämiseksi. Talouden syöksyssä elvytyksellä pystyttiin pitämään asuntorakentaminen pahimpana kriisivuonna 2009 edellisvuoden tasolla ja asuntojen korjausrakentaminen jopa siis lisääntyi. Elvytystoimien ajoitus oli siis kaiken kaikkiaan erittäin hyvä ja onnistunut ja maanlaajuisesti työpaikkoja onnistuttiin elvytyshankkeilla pelastamaan yli 20 000 henkilötyövuotta. Esimerkiksi vuonna 2009 tehtiin aloittamisen mahdollistavat päätökset yli 14 000 valtion tukemalle uustuotantoasunnolle ja edellisvuodesta ARA-asuntojen määrä kasvoi yli 10 000 asunnolla. Samalla käyttöön otettuja ns. välimallin vuokra-asuntoja aloitettiin yli 4 000 ja myös muita vuokra-asuntoja rakennettiin enemmän.  Lisäksi asumisoikeusasuntojen tuotanto kasvoi kuusinkertaiseksi yhteensä lähes 3 000 asuntoon. Tänä vuonna voimakas omistusasuntokysyntä nostanee asuntorakentamisen jo lamaa edeltäneelle noin 30 000 asunnon vuositasolle. 

Edelleen ensi vuoden talousarvioehdotuksessa rahaa rakentamiseen on. Valtion asuntorahastosta tuetaan noin 8 000 uuden korkotukiasunnon rakentamista ja lisäksi varaudutaan 2 000 yleishyödyllisyyssäännösten ulkopuolisen niin sanotun välimallin mukaisen vuokra-asunnon rakentamiseen. Lisäksi erityisryhmien asuntojen investointiavustuksiin tulee 110 miljoonaa euroa ja tämä avustus kohdennetaan ensisijaisesti kaikkein heikompiosaisten asumisen tukemiseen. Ensi vuodelle varataan lisäksi korjaus-, energia- ja terveyshaitta-avustuksiin yhteensä 60,5 miljoonaa euroa. Tästä 14 miljoonaa euroa kohdennetaan rakennusten energiankäytön vähentämiseen. Määräraha kasvaa kuluvan vuoden 49,5 miljoonasta eurosta. Vuoden 2011 näkymät ovat ainakin nyt siis matalan korkotason, mutta myös talouskasvun elpymisen ja vahvan omistusasuntokysynnän takia varsin hyvät. Aiempien vuosien mukaista tarvetta asuntorakentamisen elvytyksen jatkamiselle ei siis enää ensi vuonna ole. Laman kourissa käytössä olleet elvytystoimet eli ns. välimalli, laajennettu käynnistysavustus ja 10 % korjausavustus voidaan nyt hallitusti ja aikaisempien päätösten mukaisesti lopettaa ensi alussa.

Mutta tästä huolimatta siis edelleen tälle puolelle panostetaan ja toivotaan, että kasvu säilyy hyvällä uralla. Erittäin mielenkiintoiset vierailut kumpikin ja jälleen paljon uutta tietoa mm. rakentamisen energiatehokkuusasioista. Niiden parissa tulemme jälleen syksylläkin työtä tekemään. Mutta nyt hetki kirjoitustöiden parissa ja illalla sitten Lopen Samoojien iltaan.

....

Kello 21.43 ja hetki sitten takaisin mökille. Tänään ilta siis Luutaharjun takana Kalattoman Kämpällä. Kunta hankki muutama vuosi sitten retkeily ja vaelluskäyttöön vanhan tukkikämpän ja nyt viime maaliskuusta lähtien paikkaa on isännöinyt ja hoitanut Lopen Samoojat talkoilla. Satoja talkootunteja jo takana ja nyt paikka kaikkien yhdistysten ja muiden vuokrattavissa nimellistä korvausta vastaan. Tänään sitten kunnanvaltuusto, kunnanhallitus ja tarkastuslautakuntamme oli kutsuttu tutustumaan paikkaan ja täytyy sanoa, että kyllä kaikki olivat näkemäänsä enemmän kuin tyytyväisiä. Paikka on käyttövalmis ja odottaa nyt vain partiolaisia, päiväkotilaisia, koululaisia ja muita. Kannattaa ehdottomasti miettiä yhtenä kohteena jos retki- tai leiripaikkaa mietitte. Vuokrauksesta vastaan Lopen Samoojat ja alueella hienot vaellusreitit ja mm. Luutaharjun Samo ja lukuisia laavuja ja nuotiopaikkoja lähialueilla. Erittäin kaunis ja toimiva kokonaisuus ja yksi hyvä tutustumismahdollisuus on jälleen syyskuun lopussa, kun Poronpolku kutsuu samoamaan Lopelle. Sunnuntaina 26.9. lähtö klo 9-12 Riihisalosta ja reittien pituudet 5 km, 13 km, 18 km, 24 km ja 30 km. Pidemmillä matkoilla on erikoisuutena Punelian ylitys kapulalossilla tai soutuveneellä.

Lopen Samoojista lisää: http://www.lopensamoojat.fi/ ja Poronpolusta: http://lisa.hyrinet.fi/loppi/matkailu/index.php?sivu=reitit/poronpolku.

Mutta paljon siis tänään nähty ja koettu. Kiitokset siis tästäkin päivästä. Huomenna jälleen Helsinki päivä eli eduskuntaan.

On surullista miten rähmällään edelleen maassamme ollaan itänaapurin suuntaan. Pelkän Venäjä-sanan mainitseminen oli aihe kohuun pari vuotta sitten ja nyt realiteeteistä puhuminen harmistuttaa osaa jopa Koti-Suomessakin. Ei mahdiksi nousta vain mielikuvissa ja suomalaisten puheissa tai hyssyttelyllä. Mutta kyllä jotenkin erikoista oli muutamien suomalaispoliitikkojen vastaukset kun meidän kokoomuksen kolme maailmalla hyvin arvostettua ministeriä Jyrki Katainen, Alexander Stubb ja Jyri Häkämies pohtivat hieman Venäjän tilannetta.

Katainen puhui aiheesta eduskuntaryhmämme kesäkokouksessa viime viikolla todeten mm., että

"Kokoomuksella on tämän maan turvapolitiikasta, EU-politiikasta, ylipäänsä kansainvälisestä vastuusta suuri vastuu. Tietenkin Alexin (Stubb) ja Jyrin (Häkämies) ja Pertin (Salolainen) ja kumppaneiden vuoksi, mutta myös sen takia, että olemme ainoa, jolla on vahva johdonmukainen linja. Eteenpäin katsova, vahva johdonmukainen ulkopoliittinen ja kansainvälispoliittinen linja. Me emme poukkoile sen mukaan olemmeko oppositiossa vai hallituksessa, emmekä halua mennä mihinkään tällaisiin impivaaralaisiin joukkoihin, kun pelkäämme, että joku puolue meitä haastaa."

Venäjästä Katainen puhui näin: 

"Luonnollisesti Venäjä. Se on Euroopalle ylipäänsä tärkeä, mutta se on myös meille suomalaisille tärkeä, että EU:n kiinnostus Venäjää kohtaan vahvistuu. Meille on elintärkeää, että Euroopan kiinnostus Venäjää kohtaan vahvistuu.

Eurooppa on henkisesti kahtia jakautunut suhteessa Venäjään. Meidän intressi on se, että Eurooppa yhdenmukaistuisi, että meillä olisi enemmän yhteistä ääntä suhteessa Venäjään, jolloin me pystymme myös vaikuttamaan Venäjän kehitykseen laajempana kokonaisuutena paremmin kuin menneinä aikoina. Se myös tietysti vastavuoroisesti lisää Venäjän kiinnostusta Eurooppaa kohtaan ja nimenomaan EU:ta kohtaan, joka valitettavasti ei ole ollut kauhean hyvällä tasolla."

Puheessaan Katainen kävi läpi myös Venäjän nykyasemaa ja totesi, että

"Venäjä ei ole talousmahti. Mutta se on raaka-ainemahti. Se on EU:lle, puhumattakaan tietysti Suomelle, erittäin merkittävä hyvin monella tavalla. Näin ollen tämä EU:n Venäjä-suhde on meille elintärkeä".

"Meidän tavoitteenamme tulee olla Venäjän modernisaation tukeminen, vapaakauppa-alueen muodostaminen ja vapaan liikkuvuuden edistäminen. Venäjä on omasta mielestään monella tavalla suurvalta, ja se myös käyttäytyy sen mukaisesti. Venäjä on muuttanut käyttäytymistään muun muassa Suomea kohtaan, ei vain sen takia että Suomi olisi jotenkin erityisen hankala tai Venäjän erityisesti valitsema kohde. Vaan se on muuttanut käyttäytymistään hyvin monesta syystä, josta johtuen meidän suomalaisten pitää siihen myös sopeutua.

Aina ei tarvitse hyppiä seinille jos on erimielisyyksiä tai erilaisia näkemyksiä joistain asioista. Me puolustamme omia arvojamme, omaa oikeusvaltiotamme ja sen mukaisia käytäntöjämme, jotka ovat kaikkien demokraattisten oikeusvaltioiden yleisesti hyväksymiä. Jos näissä asioissa on joitakin erilaisia mielipiteitä, niin sitten on. Meille on tärkeää pitää hyvät suhteet Venäjään. Mutta meillä ei ole mitään velvollisuutta antaa vähääkään periksi niissä periaatteissa, niissä arvoissa, joitten varaan suomalaista oikeusvaltiota ja demokratiaa on menneinä vuosina ja tulevaisuudessa tarkoitus rakentaa. Mutta tämä vain oikeastaan syötteenä".

Lihavoidut kohdat ovat litteroitu Verkkouutisten toimesta Kataisen puheen äänityksestä. 

No mitä tämä sai aikaan. Mm. ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen paheksui puhetta. Uskokaa tai älkää niin edelleen 2010-luvun Suomessakin. Mene ja tiedä jos vaikka Väyrynen yritti puheellaan paikkailla 80-luvun lopun väitöskirjansa väitteitä. Oli vuosi 1988 ja me tiedämme mitä tapahtui 1989 ja 1991. Tai jos nyt vähänkään tuntee Väyrysen tekoja Itänaapurin suuntaan niin ehkäpä nuo sanat ymmärtää paremmin.

Mutta uskalletaan nyt edes puhua asioita ja realiteeteistä. Nöyristellä ei pidä. Eikä uhitellakaan. Ei sellaiseen ole mitään syytäkään, mutta Kataisen ja Stubbin tyyliseen avoimeen keskusteluun on tilaa ja tarvetta. Puhutaan siis ulkopolitiikkaa, vaikka se olisi kuinka vaikeaa. Vielä 2000-luvullakin Suomessa se oli lähes kiellettyä, mutta onneksi Kanervan ja Stubbin kaudella tätä vaikenemisen linjaa on murrettu. Puhuttu asioista avoimesti. Hyvä niin. 

....

Sunnuntai päivä siis alkuun. Nyt puutarhaan kastelemaan hieman istutuksia. Perjantaina istutimme metsäpuutarhaan hieman maanpeitekasveja ja pidetään ne nyt hengissä. Maa edelleen todella kuivaa.