timoheinonen.fi

SDP:n lausuntojen mukaan maamme maahanmuuttopoltiikkassa ei ole ongelmia turvapaikkapolitiikan suhteen vaan ongelmat ovat heidän mielestä nimenomaan työperäisessä maahanmuutosta. Itse olen tästä jyrkästi erimieltä. Itse en näe siinä mitään ongelmaa jos joku tulee Suomeen tekemään työtä suomalaisin työehdoin ja säädöksin, mutta turvapaikkapolitiikassa näen. Korjattavaa olisi.

Samaa demarilinjaa ihmetteli heinäkuussa myös Ben Zyskowicz, jonka kanssa aiheesta kesäkiertueellamme useammankin ajomatkan keskustelimme. Zyskowicz nosti esille mm. räjähdysmäisesti kasvaneet turvapaikkahakemukset ja perheenyhdistämistilanteet. Asialle vaadittiin korjausta, mutta mitään ei ole tapahtunut. Tänään samaa aihetta käsittelee uudelleen Helsingin Sanomat ja kertoo mm. että somalialaisten perheenyhdistämishakemukset ovat ruuhkauttaneet Maahanmuuttoviraston ja, että hakemusten määrä on kuusinkertaistunut neljässä vuodessa. Nyt paraikaa oleskelupäätöstä odottaa lähes 5 000 somalialaisten perhesidehakemusta. Mielenkiintoiseksi tilanteen tekee se, että Maahanmuuttoviraston johtaja Heikki Taskinen kertoo samaa mitä Zyskowicz nosti esille jo kesällä. "Hakemuksista selviää, että lapsia on nykyään lähes joka perheessä, kun pari vuotta sitten heitä ei ollut juuri lainkaan". Voi hyvin kysyä miten tämä on mahdollista? Miksi näin on nyt? Kierretäänkö tässä jotain? Huijataanko tässä jotain? Vai mistä on kyse?

Uutisen mukaan kysymyksiä herättää myös se, että "hakemuksiin ilmoitetuista 13–17-vuotiaista kasvattilapsista 70 prosenttia on tyttöjä" ja samassa raportissa mistä tämä selviää pohditaan myös sitä, että tällaista "kasvattilapsijärjestelmää voidaan yrittää käyttää myös ihmiskaupan välineenä". Eli perheiden kasvattilasten, ottolasten, määrä on kasvanut säädösten muututtua poikkeuksellisella tavalla? Tämä pitäisi nyt maahanmuuttoministeri Astrid Thorsin selvittää kiirellisesti ja puuttua ongelmaan.

Tällaisista aidoista ongelmista ja epäkohdista pitäisi Suomessa puhua ja puuttua niihin rasismilla flirttailun sijaan. Jäämme odottamaan nopeita toimia.

....

Toinen asia joka nousee tänään esille mediassa on lihan alkuperämaan ilmoittaminen. Itse nostin ongelman esille kesäkuussa ja tein asiasta kysymyksen ja esityksen maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilalle. Kesäkuussa kirjoitin mm, että "Elintarvikkeiden pakkausmerkintäsäädöksissä määrätään, minkä tietojen tulee selvitä kuluttajan ostamasta pakkauksesta. Pakkausmerkintäsäädöksillä pyritään takaamaan elintarvikeketjun jäljitettävyys ja kuluttajan tiedonsaantioikeus. Eviran tekemän tutkimuksen mukaan 77 prosenttia suomalaisista tarkistaa ruoan alkuperämaan ennen ostopäätöstä, ja syy tähän on tavoite ja halu ostaa suomalaisia elintarvikkeita.

Kotimaisen ruoan turvallisuus perustuu luotettavaan ketjuun. Suomessa tuotetun ja valmistetun lihavalmisteen tuotantoketju pystytään jäljittämään aina pellolta ruokapöytään asti. Tällöin on selvää, että tuotteen alkuperämaa on Suomi. Myös ulkomailta tuotujen lihavalmisteiden alkuperämaa on säädösten mukaan ilmoitettava.

Mutta sitten tämä ongelma.... Erikoinen tilanne on se, että ulkomailla tuotettu liha tuodaan Suomeen ja jalostetaan täällä edelleen. Tässä tapauksessa lihan alkuperämaata ei tarvitse kuluttajalle ilmoittaa, vaan tuotteessa lukee ainoastaan valmistusmaana Suomi. Tämä on kuluttajan kannalta harhaanjohtavaa. Käytetyn raaka-aineen alkuperän ilmoitusvelvollisuus koskee lihajalosteita vain siinä tapauksessa, että valmistus on vähäistä tai ruokaa erityisesti markkinoidaan suomalaisena.

Olen vakuuttunu, että suomalainen kuluttaja haluaa Eviran tutkimuksen mukaan suosia suomalaisia elintarvikkeita. Tämä on tärkeä viesti niin suomalaisen ruoantuotannon kuin elintarviketurvallisuudenkin kannalta. Tämän vuoksi suomalaisella kuluttajalla on oltava oikeus tietää lihavalmisteen alkuperä myös siinä tapauksessa, että valmistus on tapahtunut Suomessa ulkomaisesta raaka-aineesta. Kuluttajalle ruoan valmistusaste tai markkinointi ei ole tärkeää, vaan aidosti suomalainen ruoka.

Kysyinkin ministeri Sirkka-Liisa Anttilalta, että mihin toimiin hän on ryhtymässä varmistaakseen, että kaikissa lihavalmisteissa on jatkossa merkintä lihan tai muun raaka-aineen alkuperämaasta ja millä tavoin hän aikoo vahvistaa kuluttajan tiedonsaantioikeutta edellä esitetyssä tilanteessa?

No vastauksessaan Anttila menee EU:n taakse ja asiaan ei puututa. Voi vain kysyä miksi ei?

Tänään MTV3.fi nostaa saman asian esille. Maikkarin netti kirjoittaa "Keittokinkkupaketissa on kuva kesäisestä järvimaisemasta ja suomalaisen jalostajan logo. Kuluttaja ajattelee ostavansa suomalaista sianlihaa. Edes tuoteselosteessa ei kerrota, että liha voikin olla Saksasta".

Leikkehyllyissä suomalaisissa kaupoissa on MTV3:sen mukaan tuontilihaa monesta maasta mm.  Virosta, Ruotsista, Saksasta, Tanskasta, Australiasta ja Brasiliasta. Ja, että alkuperä jää usein hämärän peittoon, sillä pakkauksissa ei säännösten mukaan tarvitse kertoa, mistä liha on peräisin niin kuin kesäkuussa asiasta hallitukselle kirjoitin. 

MTV3 kertoo, että "esimerkiksi Saarioisten kalkkunaleikkeleet valmistetaan ulkomaisesta lihasta. Myös Snellman tuo kalkkunaa Brasiliasta ja Järvi-Suomen Portti Saksasta." Ja, että "kaikista lihantuontimaista ei edes saada kattavia tietoja, mitä lääkkeitä käytetään".

Uutisensa lopussa kuitenkin todetaan, että yksi merkki on takuuvarma suomalaisuuden tae. Kotimainen Joutsenmerkki on luotettava kompassi, jos haluaa syödä vain suomalaista lihaa. Merkki löytyy esimerkiksi Atrian kaikista leikkeleistä.

Itse olen toiminut näin siitä asti kun asiasta sain tietoa ja siihen yritin puuttua. Minusta asia pitäisi korjata ministeri Sirkka-Liisa Anttilan johdolla kuntoon samantien. Niin, että tiedämme aina mistä lihajalosteen esimerkiksi kalkkuleikkeen ja kinkkuleikkeen liha on alunperin tuotu. Siihen asti minä seuraan Joutsenmerkkiä ja tiedän mitä syön.

.....

Eilen illalla siis sain taskuuni tuon metsästäjätutkinnon. Tutkinnon suorittaminen on ollut pitkään mielessä ja ajatuksissa ja nyt löysin sopivan raon sen suorittamiseen. Pitkä ilta perjantaina ensin luentojen mm. lainsäädännön parissa Riihimäen Metsästysmuseolla ja sitten eilinen päivä aamusta iltaan Lopen Ampumaurheilukeskuksessa harjoitellen. Ja lopuksi vielä Riihimäellä sitten tuo virallinen tutkinto. 

Arvasin, että tutkinnon suorittaminen tuottaa muutamia kysymyksiä ja näin kävikin. Pari viestiä tuli, että miten luontoihmisenä voit metsästäjätutkinnon suorittaa? En oikein kysymysten logiikkaa ymmärtänyt sillä juuri metsämiehet ovat mitä parhaita luonnonsuojelijoita. Voi hyvin kysyä mitä tapahtuisi jos emme koskisi luontoon millään tavalla? Antaisimme siis hirvikannan ja peurakannan kasvaa vapaasti. Antaisimme tämän jälkeen suurpetokannan kasvaa vapaasti ja elää siellä missä "itse" haluavat ja yrittäisimme sitten elää siinä sulassa sovussa. En usko, että tämä onnistuisi - petohavainnot lisääntyisivät ja aiheuttaisivat pelkoa ja uskoisin, että ajankanssa myös varaa. Hirvieläinkannat kasvaisivat ja liikenteessä olisimme yhä kasvavassa vaarassa. Ja lopulta kannata kasvaisivat liian suuriksi ja edessä olisi luonnon omaa tuhoa jne.

Eli itse näen niin, että tasapainon säilyttämiseksi tarvitsemme mm. hirvieläinkannan oikeaoppista ja vastuullista sääntelyä. Tarvitsemme myös suurpetokannan hallintaa. Ja itseasiassa asutuksen ja muun ihmisten toiminnan levittäydyttyä tarvitsemme myös toimia niin, että eläimet voivat elää ja tämä vaatii mm. ruokintaa, oikeanlaista metsänhoitoa ja vastuullista maapolitiikkaakin.  Ymmärrätte mitä siis haen takaa.

No nyt siis minulla tuo metsästykortti takataskussa. Sain todellisen tietopaketin metsästyksestä, riistan hoidosta ja niihin liittyvästä lainsäädännöstä. Tämä kaksi pitkää päivää oli myös lainsäätäjän työn näkökulmasta enemmän kuin hyödyllinen kokonaisuus. Eli vielä kerran kiitos kouluttajille ja opettajille. Toimitaan tälläkin saralla juuri niin vastuullisesti kuin metsämiehet toimivat.

....

Kello 20.12 ja viikko alkaa olla lopuillaan. Tänään hieman töitäkin takana ja hieman ulkoilua ja sen semmoista. Oikein mukava sunnuntai siis. Maahanmuuttoministeri Thorskin otti kantaa perheenyhdistämiseen liittyviin ihmiskauppaväitteisiin. Hyvä niin. Tosin ministerin kannanotto oli totuttua linjaa "en kommentoi". Ei tällä tavalla voida jatkaa. Asiaan pitää puuttua muiden jos asianomainen ministeri ei sitä tee. Tämäntyyppisiin väitteisiin ja maahanmuuton ongelmiin pitää puuttua.

Mutta nyt ilta vielä vapaata. Huomenna sitten tutustumiskäynti Eläinten Auttajat ry:n ylläpitämään Eläinsuojelukeskus ja -hoitola Onnentassuun. Paikka siis vastaa osaltaan mm. löytöeläinten hoidosta ja huomenna mielenkiintoista nähdä miten paikka sitten toimii. Huomenna myös kunnanhallitus ja sitä ennen kunnan puheenjohtajisto ja kunnanhallitusryhmämme. Eli tiukka päivä luvassa. Esillä kunnanhallituksessa mm. monta kaava-asiaa jotka nyt etenemässä osa jo lopulliseen päätökseenkin. Keskustelussa myös Riihimäen seudun yhteispäivystyksen järjestäminen ja myös muutama luottamushenkilövaihdoskin. Valitettavasti Tapani Toivonen joutuu jättämään nyt valtuuston ja hänen tilalleen pitää valita uusia henkilöitä moneen paikkaan. Olen Tapanin tuntenut vuosikymmenten ajan ja oli hienoa saada hänet mukaan kunnankin hommiin. Nyt kuitenkin hän joutuu tehtävistä luopumaan ja voin todeta, että työ jää kyllä kesken. Tapani on kova tekijä ja osaaja ja toi minusta upeasti aivan uudenlaista ajattelua mukaan tähänkin ryhmään ja päätöksenteon pöytiin. Sellaiselle ajattelulle olisi tarvetta jatkossakin, mutta nyt valitettavasti näin. Toinen luopuja on Lopelta poismuuttava Vesa Nopanen. Vesaankin sain vuosien aikana tutustua ja samaa voi sanoa hänestäkin. Menetys siis Lopelle, mutta niin se elämä vie ja toivotan Veskulle ja hänen perheelleen täälläkin hyvää jatkoa ja samanlaista tekemistä uudessakin kotikunnassa. He voittavat ja saavat paljon.

Mutta tuo kunnanhallituksen lista siis löytyy jälleen täältä netistäkin http://www.loppi.fi ja jos sieltä kysymyksiä tai muuta kommentoitavaa löytyy niin ottakaapa yhteyttä vaan minuun tai varsinaisiin kunnanhallituksen jäseniimme Eeva Pyhälammiin. Saija Grönholmiin tai Pasi Tarkkalaan. Mielellämme olemme koko ryhmä käytettävissänne.

Tunnelmia Kauppalehden, Sakon ja Metsästysmuseon metsästäjätutkintokurssilta nro 11. Kortti on nyt takataskussa kiitos hyvän opetuksen, kertauksen ja harjoittelun.

Erkki Kauppi perehdyttämässä joukkoamme aseiden lainsäädäntöön.

Lopen Eräloppi -liikkeen kauppias Tomi Järvinen esittelemässä uutuustuotteita ja mm. säädöksiä metsästyksen varustuksesta.

Heikki Järvinen oli yksi haulikkoammun kouluttajistamme. Lopen Ampumaradalla harjoittelimme toimintaa erilaisissa tilanteissa.

Tänään todellinen vauhtipäivä. Stadikalla urheilijamme jatkavat taistelua Suomi-Ruotsi-maaottelussa ja kisoista tulee tiukat. Tietenkin näin loppilaisittain suurin mielenkiinto on 800 metrillä, missä itseasiassa aiemmin Lahtion Mikko on nappijuoksulla ja taistelulla ratkaissutkin maaotteluvoittoja Suomeen. Ei siis vain oman lajin voittoa vaan kokonaiskisan voitonkin. Jännitetään miten nyt käy. 

Meillä Lopella elokuun viimeinen lauantai on myös suurten Harrastemessujen päivä. Vapaa-aikatoimemme on yhdistysten ja seurojen ja yritystenkin kanssa rakentanut koulukeskukseen upean messutapahtuman missä esitellään kuntamme harrastusmahdollisuuksia. Reilun 8000 asukkaan kunta pystyy tarjoamaan yhdistysten tekemänä monenlaista - yllättävänkin laajasti kaikkea. Kannattaa ehdottomasti piipahtaa tutustumaan kuntamme erilaiseen tarjontaan. Ja toisaalta Riihimäeltä, Hyvinkäältä ja Hämeenlinnasta sitten löytyy ne kaikki lajit ja harrastukset joita ei täältä löydy eli kuitenkin kohtuullisen matkan päässä on mahdollista edetä - vaikkapa urheilussa sitten lajissa kuin lajissa Suomenkin kärkeen. Mutta tervetuloa Harrastemessuillemme.

Nyt aamusta suuntaan ensin kuitenkin Lopen Ampumaurheilukeskukseen. Eilen aloitimme Kauppalehden metsästäjätutkinnon 30 hengen voimin Suomen Metsästysmuseolla ja tänään jatkamme eilisen nelituntisen luentosarjan jälkeen sitten radalla opiskelua nyt jo aamuvarhaisella. Mielenkiintoinen aamu siis luvassa.

Mutta nyt vielä aamunlehdet ja uutiset ja sitten menoksi. Nähdään!

....

Kello 19.10 ja nyt vain lyhyesti puhelimella blogipäivitys. Päivä siis takana. Paljon kaikkea ja lopulta juuri hetki sitten päätimme kaksipäiväisen metsästäjäkurssimme ja nyt takataskuun metsästäjäkortti. Kiitos hienosta kurssista ja hyvästä opetuksesta. Myös Lopen Harrastemessut olivat onnistunut juttu. Sinnekin kuuluu iso hatunnosto niin kunnan järjestelyporukalle kuin myös kaikille näytteilleasettajille. Huomenna lisään kuvia tänne.

Miten pienestä lehdistö saa rakennettua ihmisten suihin lähes kohun. Jopa yhdestä lauseesta. Hyvä esimerkki oli vaikkapa se miten nyt on kohuttu Jyri Häkämiehen Venäjä-puheesta. Venäjä-puhetta siitä on vaikea edes saada, kun koko puheenvuorossa Venäjä mainittiin vain yhdessä lauseessa. Aivan uskokaa tai älkää niin vain yhdessä lauseessa.

Lause kuului näin:  "Venäjä on ilmoittanut aikovansa korottaa puolustusbudjettia ensi vuonna 20 prosenttia".

Tämä lause oli siis ainoa mitä Häkämies Venäjästä sanoi ja se oli lisähuomio siihen kun ministeri kertoi laajasti puheenvuorossaan miten länsimaat säästävät kovalla kädellä puolustusbudjeteistaan. 

Tässä tuo Häkämiehen koko puhe aukikirjoitteluna nauhoituksesta: http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=36527:taessae-on-haekaemiehen-kohupuhe-venaejae-panostaa-suurvalta-asemaan&catid=1:politiikka&Itemid=3.

Nyt voi siis kyllä hyvin kysyä mikä tässäkin puheenvuorossa oli Venäjä-suhteitamme vahingoittavaa? Minusta ei ainakaan mikään. Ehkä pientä tarkkuuta uutisointiin ja yleiseen keskusteluunkin.

....

Toisaalta voisi hyvin kysyä voisiko itänaapurikin käyttää rahojaan toisin. Minusta voisi. Eilen esimerkiksi uutisoitiin miten yhteistyöllä rakennettu jätevedenpuhdistamot ovat tuoneet hyviä tuloksia Itämerelle. Pietarin 5 miljoonan asukkaan kaupungin jätevesistä puhdistetaan jo nyt 92 prosenttia ja vuoden loppuun mennessä luku on 93,5 ja 2011 tavoite on 95 prosenttia. Niin kuin hyvin tiedämme, että vielä 90-luvun loppupuolella Pietarin kaupunki oli Itämeren tämän alueen suurin yksittäinen ravinnekuormittajana. Hesari kertoikin, miten maamme ympäristökeskuksen limnologi Seppo Knuutila kertoi toimenpiteiden jo näkyvän merellä.

Mutta samaan aikaan kuulin eilen, että laitteiden Pietarin puhdistamojen huoltoon ja varaosiin ei ole varauduttu lainkaan ja pahimmillaan kuulemma jo toisia kohtia puretaan saadakseen toisen pään toimimaan. Siis varaosiksi purkua?? On käsittämätöntä jos tilanne on tällainen ja jatkuvaa huoltoa tarvitsevien laitosten huoltoon ei ole varauduttu lainkaan? Ja kyllä minä miettisin kaksi kertaa muutenkin sen rahan määrää mitä esimerkiksi me suomalaiset Venäjälle joka vuosi puskemme. Kyse siis ns. lähialueyhteistyöstä, kehitystoiminnasta, eli tuesta mitä julkisin varoin teemme Venäjällä. Maamme tukee edelleen kymmeniä eri hankkeita Venäjällä tämän lähialueyhteistyön nimissä. Ensi vuonna rahaa palaa tänne alueelle noin 13,5 miljoonaa euroa. 

Kokonaan en tätä työtä itse lopettaisi, mutta se vaatisi tiukkaa uudelleen kohdentamista ja kehittämistä. Osa näistä hankkeista on maamme kannalta erittäinkin tärkeitä ja hyödyllisiä. Esimerkiksi juuri tuo Pietarin jätevesienpuhdistuksen rakentaminen ja kehittäminen. Se parantaa ja vaikuttaa suoraan yhteisen Itämeremme tilaan. Siihen kannattaa panostaa vaikka tosin luulisi, että Venäjällä olisi siihenkin varaa, jos hieman toisella tavalla esimerkiksi nuo puolustusvoimien rahalisäykset käyttäisi. Mutta se on oma juttunsa. Itse nyt karsisin hankkeita ja keskittyisin erityisesti siihen, että nyt rakennettu puhdistamokokonaisuus toimisi myös huomenna. Jos vaikka Suomi huolehtisi siitä omana osanaan kaikkien muiden hankkeiden sijaan, joista monien vaikutusta maahamme on vaikea löytää.

....

Toinen asia mikä tässä on aiheuttanut keskustelua ja ihmetystäkin on uutiset jotka kertovat, että Helsingin kaupunki suunnitteli rajoitteita maalämmön rakentamiselle kaukolämpöverkon alueelle. On vaikea löytää perusteita miksi näin toimittaisiin? Minusta ei ainakaan oman kaukolämpöyhtiön "tukeminen" ja jopa määräävän markkina-aseman turvaaminen ole siihen riittävä eikä ollenkaan hyväksyttäväkään syy vaan kyllä perusteiden pitää nousta ympäristönäkökulmista. Maalämpö pärjää erinomaisesti tässä ympäristönäkökohtavertailussa ja on vaikea löytää syitä sen rajoittamiseksi tai jopa kieltämiseksi.

Hesarissa eilen Helsingin Energian toimitusjohtaja Seppo Ruohonen totesi, että kaupungin uusille asuinalueille Kalasatamassa, Jätkäsaaressa ja Östersundomissa ei pitäisi rakentaa nollaenergiataloja. Syynä se, että ne söisivät kaukolämpöjärjestelmän tehokkuutta. Ja on jopa jotkut väittäneet, että kaukolämpö on maalämpöä ympäristöystävällisempää. En aivan heti usko. Ja riippuu se ainakin valtavasti myös siitä miten tuo kaukolämpö tuotetaan. 

Kielto tai rajoittaminen ainakin näin nopeasti tuntuisi aika erikoiselta, mutta olen varma, että keskustelu tästäkin jatkuu. Ensi vuonna muuten tulee myös aivan uudenlainen tukikin taloille jotka päättävät siirtyä maalämpöön ja lämpöpumppuihin. Budjettiriihessä nimittäin sovittiin 30 miljoonan euron tuesta uusiutuvaa energiaa hyödyntävien lämmitystapojen käyttöönoton tehostamiseksi. Uutta erityistä tukea olisi tarkoitus myöntää siis ensi vuonna lämmitystapamuutoksiin sähkö- ja öljylämmitteisiä taloja saneerattaessa. Tukea ei ainakaan aluksi ole tarkoitus osoittaa ainakaan uudisrakentamiseen, mutta ei myöskään kaukolämmitteisille taloille.

Lisäksi ensi vuonna 2011 asuntojen korjausavustuksiin käytetään yhteensä 90,5 miljoonaa euroa. Tästä noin puolet menee energiauudistuksiin ja toinen puoli korjaus- ja terveyshaitta-avustuksiin.

....

Tänään suuntaan Riihimäelle. Päivä maakunnan ja seutukunnan asioiden parissa. Ja sitten illalla metsästäjätutkinto ja metsästäjäkurssi Riihimäellä Metsästysmuseolla ja huomenna ratapäivä Lopen ampumaradalla.

....

Kello 22.39 ja juuri Riihimäen Metsästysmuseolta kotiin. Neljä tuntia tiukkaa koulutusta metsästyksestä ja sen lainsäädännöstä. Hieno joukko väkeä jälleen kurssilla ja paljon opittiinkin. Huomenna sitten jatkamme Lopen Ampumaradalla aseenkäsittelyn ja ammuntaharjoitusten parissa koko pitkän päivän.

Mutta hieno illan uutinen oli tuorepuoluegallup. Tällä viikolla tehdyissä haastatteluissa puolueemme suosio oli 24,6 prosenttia. Siis aivan ennätyslukuja pitkään aikaan. Kuukausimittauksessakin kokoomus jatkaa selkeästi suurimpana puolueena ja SDP:n kannatus edelleen hienoisessa laskussa ja keskustan samoissa luvuissa kuin heinäkuussa eli 19,7 prosentissa. Merkille pantavaa oli myös perussuomalaisten kannatuksen nousu ja vasemmistoliiton ja vihreiden alamäen jatkuminen. Vasemmistoliiton kannatus putosi nyt jo 7,5 prosenttiin ja puolue kartalla enää kuudenneksi suurin tai toisinpäin ajateltuna kolmanneksi pienin. Takana enää vain RKP ja pienimmäksi tippunut kristilliset. Kristillisille enää vain 3,9 prosentin kannatus. Mielenkiintoisia lukuja siis, mutta matka on pitkä ja tie on kivinen ja vaikea. Mutta olen tyytyväinen ennen muuta siihen, että vastuunkantoa ja vaikeidenkin ratkaisujen tekemistä arvostetaan. Näin on Suomessa ollut aina vaikeina aikoina. Kiitos siitä yhtenäisyydestä.

Mutta nyt pakko luovuttaa jälleen. Huomenna aamulla jo aloitamme ampumaradalla ysiltä. Ja huomenna sitten meillä Lopella myös upeat Harrastemessut. Ei muuten ihan heti uskoisi miten paljon kaikkea ja miten erilaista tekemistä ja harrastamista näinkin pienestä kunnasta löytyy. Tervetuloa mukaan!

Tänään vietimme Kartanoputiikki Punaisessa Tuvassa Lopen Topenolla Elojuhlaa. Mukana suunnittelija, taiteilija Jukka Rintala ja visualisti Matti Vaskelainen. Hieno ilta josta kuvat kertovat eniten.

Kartanoputiikin ehdoton suosikki kammari on Jukka Rintalan huone. Ainutlaatuinen ja näkemisen arvoinen jo sinänsä.

Matti Vaskelainen esittelee ja näyttää mitä kaikkea huiveista saa muutamilla solmuilla aikaiseksi.

Jukka Rintala esittelee yhtä mallistonsa kauneinta takkia ja sitä miten huivilla sekin saa eri ilmeitä.

Rintalan malliston kravatit olivat illan suosikkeja miesten keskuudessa. Ja taitaa moni saada sellaisen isänpäivälahjaksikin. Se on kuitenkin vielä salaisuus.

Kartanon aulassa oli tungosta, kun taiteilija Jukka Rintala esitteli tulevaa ja kertoi menneestä.

Ja sitten myös oma puheenvuoroni kokoomusväelle.

Viljamakasiinin alkusyksyn kattauksia - rappujuhlaa siis luonnollisesti. Ihastelemassa kartanonisäntä Yrjö Kassari ja Timo Simanainen. Seuraava tunnelma rakentuukin sitten elonkorjuun varaan.

SDP:n Jutta Urpilaisen vaaliheitot näyttvät ärsyttävän jo puolueen todellisiakin johtohahmoja. Erkki Tuomioja kommentoi Urpilaisen linjauksia ja syytti Urpilaista sooloilusta. Siis aika kova väite, kun Urpilainen kuitenkin ainakin virallisesti puoluekokouksen valitsemana puolueen puheenjohtaja. Tuomioja antoi ymmärtää, että Urpilainen ei ollut ennen kynnyskysymystensä julkistamista hyväksyttänyt niitä eduskuntaryhmällä. Luottamus siis puheenjohtajan omaan arvostelukykyyn ja linjaamiseen on aika olematonta. Mielenkiintoista keskustelua puolueen sisäisistä asioita julkisuudessa. 

Tuomioja kyseenalaista Urpilaisen linjauksen siitä, että "eläkeikää ei nosteta". Urpilainen hakkasi tämän kiveen SDP:n hallituskysymykseksi. SDP ei siis mene hallitukseen joka joutuu korottamaan eläkeikää. Nykyinen todellinen eläköitymisikä maassamme on keskiarvona vain reilu 59 vuotta. Meillä siirtyi viime vuonna työeläkkeelle noin 72 000 ihmistä ja heistä vajaat 13 000 oli alle 55-vuotiaita. 7000 siirtyi osa-aikaeläkkeelle ja 34 000 anhuuseläkkeelle. Heidän määränsä on jopa kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa.

Tilastokeskuksen mukaan eläkkeellesiirtymisikä oli 59,4 vuotta eli siis hieman jopa alempi kuin esimerkiksi vuonna 2007. Ja jos järjestelmiä katsoo niin maamme nykyinen vanhuuseläkeikä eli 63 vuotta on EU:ssa hyvin alhainen. Itseasiassa meitä varhemmin vanhuuseläkkeelle pääsee vain Ruotsissa. Länsinaapurissamme voi lähteä eläkkeelle jo 61-vuotiaana. Toisaalta meidän tapaan myös Ruotsissa ja myös Sloveniassa on ns. joustava eläkeikä.

2005 meillä tehtiin suurempi eläkeremontti ja se toimikin kohtuullisen hyvin aina tähän lamaan asti. Sen tarkoitus on minusta aivan oikea eli houkutella ei pakolla vaan kannustimin suuria ikäluokkia pysymään työelämässä pidempään. Itse siis kannatan ehdottomasti sitä, että työelämäämme kehitetään edelleen ja myös eläkejärjestelmän kannustavuutta. On totta, että suurin syys jäädä pois työelämästä on työpaineet ja kiire - eli sterssi. Se kääntää helpolla ajatukset mahdollisuuden tullen eläkkeelle jäämiseen. Varmasti iso vaikutus on myös oman työnmielekkyydeellä ja elämäntilanteellakin. Itse olen varma, että meidän tulee jatkaa toimia määrätietoisesti, mutta pääpaino tottakai siinä, että ikääntyneiden työssä jaksamista tuetaan ja luodaan malleja jotka pitävät heidät työssä. Kannustin voi olla myös parempi palkka, mutta uskon, että vielä suurempi kannustin on elämäntilanteeseen sopiva työmäärä ja tahti. Esimerkiksi eräänkin yritysvierailun aikana minulle kerrottiin miten kevennettyyn työviikkoon siirtynyt osaaja teki lopulta kolmessa päivässä lähes saman työmäärän kuin aiemmin. Pidempi viikonloppu, vapaa-aika ja harrastukset latasivat akkuja siis oikealla tavalla. Tällaista kannustinta me tarvitsemme.

On siis hämmentävää, että SDP:n Urpilainen ei halua koskea millään tavalla eläkejärjestelmäämme. Tuomioja totesikin, että "kun työeläkejärjestelmä 60-luvun alussa säädettiin ei suomalaisten elinajanodote ollut paljoa 63 vuoden eläkeikää korkeampi" ja "nyt se on jo noin 80 vuotta ja tulee epäilemättä edelleenkin nousemaan".

Ja Tuomioja tunnusti myös sen tosiasian mitä tämä tarkoittaa. Tämä tarkoittaa sitä, että  huoltosuhde siis lasten eli alle 15 vuotiaiden ja eläkeikäisten suhde työikäisen väestön määrään kasvaa nykyisesti noin 50:stä jo kymmenessä vuodessa noin 65:een. Tämä on tehtävä johon jokainen vastuullinen puolue haluaa vastata. Urpilaisen linjalla emme tähän yhtälöön löydä vastausta. Tuomiojakin totesi, että tulevia "eläkkeitä ei pysytytä tulevalla huoltosuhteella rahoittamaan, vaikka kaikki olisivat töissä 63:een ikävuoteen saakka". Ja hän paljastikin sen mitä SDP:n linja tullee tarkoittamaan. "Yhtälö toteutuu vain joko nostamalla veroja rajusti, leikkaamalla eläkkeitä tai sitten eläkeikää nostamalla". Kun Urpilaisen SDP ei eläkeikään koske, eikä eläkkeisiin koske niin edessä on heidän linjallaan rajut veronkorotukset. Puhutaan siis rajuista veronkorotuksista. 

1944 itsenäisyyspäivänä JK Paasikivi opasti, että: "Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen. Tosiasioita vastaan asettuminen on turhaa ponnistelua eikä voi viedä menestykselliseen tulokseen."

...

Tänään mielenkiintoinen päivä. Kiitokset vielä kertaalleen eilen Riihimäellä laulamassa olleille. Olipas mahtava juttu ja kertakaikkisen hieno tunnelma. Yllätitte meidät täydellisesti. Emme uskaltaneet Mikon ja Ripan kanssa edes haaveilla tuollaisesta väkimäärästä. "Kuoromme" oli upea ja ilta ainakin meidän mielestä onnistunut. Jotain uutta vielä keksimme tämän jatkoksi. Se on varma.

Mutta tänään nyt työpäivä. Aamusta ensin kuitenkin puutarhaan istuttamaan muutama apteekkarin talon kriikunapuu. Sitten töitä koko päivä ja illalla Riihimäen seudun kokoomuslaisten kesäkokous ja yhteinen illanvietto Lopella Topenon Kartanoputiikki Punaisessa Tuvassa.

....

Eloiltamat Lopen Topenon Kartanoputiikki Punaisella Tuvalla näin ohi ja muutenkin hieno työnpäivä. Paljon saatu aikaiseksi ja ilta kruunasi kyllä hienon elokuisen päivän lähes täysikuullakin. Kuutisenkymmentä henkeä ja hyvää ruokaa ja paikalla myös itse Jukka Rintala ja Matti Vaskelainen eli nähtävää ja koettavaa riitti. Keväällä olin avaamassa virallisesti Kartanoputiikin ja täytyy sanoa, että upeasti on juttu startannut. Väkeä on ensimmäisenä kesänä riittänyt vaikka kuinka ja bussilasteittain vierailijoita ja ostoksille tulijoita ympäri Etelä-Suomen. Tänään paikalla siis kokoomuslaisia ja kokoomushenkisiä Riihimäeltä, Hausjärveltä, Lopelta ja myös Hämeenlinnasta ja Janakkalastakin. Vain hieman politiikkaa ja paljon sitten hyvää seuraa, jutustelua ja pukeutumisen ja sisustamisen vinkkejä alansa ammattilaisilta. Ja aika moni meistä jälleen lähti kotimatkalle myös oman paperikassin kanssa. Kartanoputiikki siis vie mukaan. Mutta nuo kuvat nyt kertoo taas enemmän kuin sata sanaa eli ihastelkaapa niitä ja tutustukaa paikkaan myös paikanpäällä. Niin ja uusi Viljamakasiini saa kohta rapukattauksen ja Ella Kannisen juhlaleningien jälkeen sadonkorjuun teemaa. Kannattaa sekin poiketa kurkkaamaan ja itse odotan myös joulun Tonttulaa. 

Moni kyseli ja jutteli myös tuosta keväisestä Kartanoputiikin avajaispuheestani. Lupasin sen tähän blogiinikin vielä kopioida, mutta vastasuideen varalle kaikki puheeni ja kirjoitukseni löytyvät aina täältä sivuilta Kynästä-kohdasta.

.....

Kartanoputiikki Punaisen Tuvan AVAJAISPUHE

Timo Heinonen
(muutokset puhuttaessa mahdollisia)

 

Hyvät ystävät – Minulla on ilo tänään olla virallisesti avaamassa jotain ainutlaatuista Lopelle.

Paikka jonka pihapiirissä nyt seisomme - Leppäniemen kartano on myös jotain ainutlaatuista. Sillä on poikkeuksellinen merkitys kotikuntamme historiassa.

Tässä ihastuttavassa miljöönässä voimme aistia historian lehtien havinaa.

Jos sulkisimme silmämme voisimme kuulla ja nähdä miten itse Marsalkka Gustaf Mannerheimin Mercedes Benz 770 F-Cabriolet tai myös Grosser Mercedes Offener Tourenwageniksi kutsuttu auto lipuisi kartanon lehmusten välistä pihapiiriin. Vuosi olisi 1945.

Mannerheimin auton rekisteritunnus SA-1 kiinnittäisi huomiomme. Siinä näkisimme yhden kiinnostavan yksityiskohdan maamme autoilun historiassa: kenelläkään ei koskaan ole ollut neljää samanaikaisesti käytössä olevaa autoa, joissa kaikissa on sama rekisteritunnus. Mannerheimillä oli. Mutta tuo auto oli  oli ainutlaatuinen - yksi aikakautensa kalleimmista ja hienoimmista kulkuneuvoista. Nyt Lopen soratiellä, jonka pientareet oli siistitty jokaista timoteitä ja ruiskukkaa myöten kuntoon.

Kyydissä istui itse Gustav Mannerheim. Herrasmies joka oli vankkumaton periaatteissaan. Kovaa sai ajaa, mutta perillä piti olla täsmällisesti. Niin tälläkin kertaa. Ei liian aikaisin. Ei yhtään myöhässä. Mercedes oli tullut kovaa vauhtia hämäläistä soratietä - ajotavan oli oltava moitteeton eli töyssyttelyä ei heilahtea. Ne olivat kiellettyjä. Kertakaikkiaan. Mannerheimin autonkuljettajat olivat oppineet ylipäällikön tavat ja vaatimukset. Mannerheimin ei tarvinnut koskaan huomauttaa. Ei tarvinnut. Kaikki oli juuri niin kuin piti.

Niin tänäänkin. 

Kartano Putiikkiin Gustav Mannerheim olisi mielellään tutustunut. Hän oli nuorena keikari, jonka pukeutuminen oli loppuun asti hiottua. Tästä ei marsalkka tinkinyt ikävuosinakaan.

Jo nuorena chevalier-kaartilaisena vuonna 1892 Mannerheim pysäytti katseita.

Kaartin paraatiasu tiukkoine säämiskähousuineen oli kuin päälle valettu. Niiden sanottiin menevän jalkaan vain märkinä. Erittäin kiiltävät ja korkeat saappaat sekä kotkakoristeinen kypärä.

Sotilasvirkapuvut teetettiin parhailla hoviräätäleillä, joille annetiin yksilöllisiä ohjeita yksityiskohdista. Vaikka kyseessä olikin virkapuku. Asu oli yksilö. Ainutlaatuinen. Ajan virkapukumääräykset antoivat liikkumavaraa kankaiden ja joskus kuosinkin osalta. Myös asetakin helman pituutta oli lupa säädellä hieman. Gustav Mannerheim olisi kääntynyt Kartano Putiikin parhaan tekijän puoleen. Kartano Putiikin – hän ei jostain syystä halunnut puhua paikasta sen oikealla nimellä. Ymmärtänette. Hoviräätäli Rintala olisi tehnyt kaiken juuri niin kuin Mannerheim toivoi. Enemmänkin. Juuri niin kuin tänäänkin.

Talveksi vapaussodan aikaan suosituksi tullut valkea ruotsalaismallinen turkislakki - "mannerheimari" ja kesäksi venelakki eli suikka mallia m/22. Kenraalin valkea turkislakki oli myös Mannerheimin mieleen.

Tai muistatteko sen – voitteko nähdä suljettujen silmienne edessä hetken, kun Gustav Mannerheim asteli ulos 70-vuotispäivänään Kaivopuiston kodistaan.

Sotamarsalkka asteli adjutanttinansa eversti A.E. Martolan kanssa alas rappusia ja  kaksi valkopukuista neitoa heitteli valkeita kukkia Mannerheimin kulkuväylälle. Päässään hänellä oli jälleen – luonnollisesti - kukkien sävyyn sointuva suosikkipäähineensä valkoinen turkishattu.

Mutta hyvät rouvat – arvoisat herrat - ikäkään tai edes vetäytyminen politiikan keskiöstä ei estänyt Gustav Mannerheimia pitämästä kiinni tyylistään. Polvihousut. Kaikki. Kaikki oli juuri niin kuin piti.

Niin myös Leppäniemen Kartanossa. Rouva Saara Kassari tiesi miten kaiken pitää olla. Ja niin myös oli. Gustav Mannerheim teki kaupat. Hänestä tuli kaikkien aikojen kuuluisin kesäloppilainen. Nykyisin heitä on jo parhaina kesäkuukausina yli 10 000. Punelian järven rannalla ja yli 350 muun lammen ja järven rannalla. Kesäloppilaisia.

Tänään rouva Virpi Kassari – tietää miten kaiken pitää olla. Hän on tiennyt aina. Kartano Putiikin – puhutaan mekin siitä niin – on ollut kaksikymmenvuotinen haave. Unelma.

Nyt vanha 1900-luvun alussa rakennettu työväenasuintalo on saanut uuden elämän. Se on kunnostettu pieteetillä. Astuessaan sisään voimme aistia historian havinaa. Vain mielikuvituksemme voi olla rajana ja pian yllätymme – ei se ollutkaan mielikuvitusta.

Mielikuvitus on muuttunut tuotteiksi. Teoksiksi. Jukka Rintalan käsissä. Pirjo Kortelaisen osaaminen on silmienne edessä. Ja upeat ulkomaalaiset huippumerkit. Ja silmiähivelevä on myös Putiikin ilme. Paikan on suunnitellut Matti Vaskelainen. Huippuosaaja. Alansa paras.

Hyvät ystävät – Näillä sanoilla haluan tervehtiä Virpi ja Yrjö Kassaria, teitä kaikkia heidän kutsuvieraitaan, Teitä kädentaitajia, osaajia.

Totean – Kartanoputiikki Punaisen Tuvan näin avatuksi.

.......................

Aulangon puistometsässä oli tänään öisen sateen jälkeen upea tunnelma. Tai ainahan siellä. Hienot merkityt ratsastusreitit ja muutenkin upeat ulkoilumaastot. Ja lopuksi vielä ne vauhtivedot sänkipellolla.

Kiitokset hienosta yhteislauluillasta ennen muuta Mikko Alatalolle. Väkeä riitti ja tunnelma oli hieno. 

Illanisännät eli Ripa ja minä ja laulattajamme, ystävämme Mikko Alatalo

Öinen sade on helpottanut ja tänään vierailuni Hämeenlinnaan saaneen upean huipennuksen. Kohteena siis mm. Aulangon ratsastuskoulu ja tarkoitus suunnata hevosten kanssa myös Puistometsään tunnin parin lenkille. Katsotaan miten sää sen sallii. Mutta nyt kello jo kohta seitsemän ja kohta matkaan.

Tänään illalla sitten ohjelmassa vielä Yhteislauluiltamamme. Eli järjestämme Aution Riston kanssa yhdessä Riihimäellä Daddy´s Pubin puutarhaterassilla lauluillan, jossa isäntänä ja laulattajana itse Mikko Alatalo. Mennään siis Tammerkosken Sillalla -hengessä. Tarjolla makkaraa ja kahvia ja terassi palvelee muutenkin. Näemmehän kello 18? Kiva.

....

Tänään tutustuin Hämeenlinnassa mm. Aulangolla ratsastuskoulun tiloihin ja toimintaan ja vierailuun sisältyi luonnollisesti kunnon reilu pariituntinen ratsailla. Aulangon puistometsään on tehty upeat merkityt ratsastusreitistöt ja täytyy sanoa, että siinä paikassa on jotain aivan ainutlaatuista näin hevosenkin selässä. Vanha 70-luvun metsittynyt laskettelurinne tarjosi kipuamista ja upea puusto ihasteltavaa vaikka kuinka. Täytyy vain toivoa, että puistometsää osataan hoitaan oikein. Luonnonsuojelualueena aluetta ei ehkä ainakaan automaattisesti hoideta sen alkuperäisen hengen mukaisesti ja vaarana on, että vanhat kivirakentamiset ja puistometsähenki katoaa. Minusta olisi syytä miettiä jota uudenlaista tapaa suojella ja hoitaa tällaisia rakennettuja metsiä. Mitä mieltä olette?

Vaelluksen jälkeen sitten askellaji vaihtui ravista ja käynnistä laukkaan ja hanat auki sänkipellolla. Syksyn parasta antia. Kunnon vauhtivedot vedenäärellä sänkipellolla. Kiitokset hevosenlainaajalle ja paikalle vierailumahdollisuudesta. Ja emännöinnistä ja upeasta seurasta ratsastuskaverilleni Anna-Mari Ahoselle. Ehkäpä joskus uudestaan. Mielellään.

...

Muutama soitto ja viesti on tullut illan Yhteislauluiltamista. Tiedoksi kaikille eli jokatapauksessa laulamme ja viihdymme Mikko Alatalon kanssa eli sateen sattuessa sisällä. Tervetuloa laulamaan kello 18 alkaen.

...

Kello 22.08 ja juuri Riihimäeltä kotiin. Nyt on pakko sanoa, että olen sanaton. Yllätitte täydellisesti. Päivällä pelkäsin, että tuleeko yhteislauluiltamiimme väkeä sateen pelottamana ketään, mutta tuli ja valtavasti. 150 makkaraa meni hetkessä ja lisäpenkkejä saimme kantaa lisää koko ajan. Olipa huikean hieno ilta ja vastaanotto yhteistyölle myös muutenkin mitä parhain. Ystäväni ja kollegani Mikko Alatalo veti illan luonnollisesti ammattimiehen ottein ja taisi tunnelma olla jopa parempikin kuin aikanaan Tammerkosken sillalla. Tai ainakin sama. Mutta kiitos teille kaikille jotka olitte mukana ja liitän tänne muutaman videon vielä tunnelmista.